Jokainen kiusaamistapaus on liikaa. Poliittiset päättäjät voivat päätöksillään vaikuttaa siihen, että kiusaaminen ja väkivalta kouluissa, oppilaitoksissa ja päiväkodeissa saadaan loppumaan. OAJ listaa kymmenen tärkeintä toimenpidettä, jotka tällä hallituskaudella pitää toteuttaa.
Nolla kiusaamistapausta. Ei yhtään väkivaltaa. Tähän pyritään joka päivä päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa. Kouluterveyskyselyn 2019 mukaan edistystä on tapahtunut, ja kymmenessä vuodessa kiusaaminen on vähentynyt. Koulussa kiusatuksi vähintään kerran viikossa kertoo kuitenkin joutuneensa seitsemän prosenttia perusopetuksen 4. ja 5. luokan oppilaista, kuusi prosenttia perusopetuksen 8. ja 9. luokan oppilaista, prosentti lukiolaisista sekä neljä prosenttia ammattiin opiskelevista. Jokainen tapaus on liikaa.
Huolestuttavaa on se, että poliisihallituksen tilastojen mukaan alle 15-vuotiaiden ikäryhmässä pahoinpitelyrikoksista tehdyt ilmoitukset ovat yleistyneet. Vuonna 2019 poliisin tietoon tuli yhteensä 2 092 alle 15-vuotiaiden pahoinpitelyrikosta. Tällä vuosituhannella luvut eivät ole olleet aiemmin yhtä korkeat. Luvut kertovat muutoksesta rikosilmoitusten määrässä, mutta niistä ei käy ilmi, kuinka moni tapauksista on tapahtunut koulupäivän aikana.
Opetusministeri Li Andersson kertoi lokakuun puolivälissä, että hänen tavoitteenaan on tammikuuhun mennessä saada valmiiksi esitykset, jotka tällä hallituskaudella toteutetaan kiusaamisen ja väkivallan vähentämiseksi.
OAJ on kertonut sivistysvaliokunnalle ja hallintovaliokunnalle avoimessa kuulemistilaisuudessa omat esityksensä kiusaamisen lopettamiseksi.
Tässä kymmenen tärkeintä toimenpidettä, jotka tällä hallituskaudella pitää toteuttaa:
1. Opettajamitoitus turvaamaan työrauha ja pienet ryhmäkoot.
Lakiin kirjatulla opettajamitoituksella pitäisi turvata jokaiselle opetuksen ja koulutuksen järjestäjälle yhdenvertaiset opetushenkilöstöresurssit suhteessa oppijamäärään.
Yhdenvertainen opetushenkilöstöresurssi on yksi keskeisimmistä tekijöistä, jotka vaikuttavat oppijoiden turvallisuuteen ja koulutukselliseen tasa-arvoon. Se, paljonko opettajalla on oppijoita yhdellä kertaa vastuullaan, vaikuttaa opetuksen ja oppimisen lisäksi muun muassa siihen, ehtiikö opettaja kysyä oppijalta mitä kuuluu, pystyykö hän huomaamaan myös hiljaiset huolen signaalit, sanattoman, passiivisen kiusaamisen, yksilöllisesti tunnistamaan ja ottamaan huomioon oppijan vahvuudet ja tuen tarpeet, tekemään yhteistyötä kotien kanssa sekä puuttumaan kaikkeen epäasialliseen käytökseen riittävästi.
2. Oppijoille oikea-aikaista ja laadukasta tukea.
Oppimisen tuki on uudistettava ja yhtenäistettävä varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle. Lainsäädännössä on säädettävä tuen portaiden välille selkeät erot ja taatut uudet tukitoimet, jotka oppilas aina saa kyseisellä tuen portaalla ollessaan. Niillä oppijoilla, jotka tarvitsevat pienryhmän eli erityisluokan, on oltava siihen oikeus. Vaativa erityinen tuki on tunnistettava kaikilla asteilla. Vaativan erityisen tuen työryhmien kehitysehdotukset on toimeenpantava perusopetuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa. Tämän lisäksi opettajamitoitus ja ryhmäkokoa pienentävät kertoimet oppilaille tuen tarpeen mukaan varmistavat tuen vaikuttavuuden. OAJ on laatinut mallin tuen uudistamiselle.
3. Aikaa tunne- ja vuorovaikutustaitojen harjoitteluun ja ryhmäytymiseen.
Tarvitsemme aikaa tunne- ja vuorovaikutustaitojen, yhteisöllisen kasvatuksen sekä oppimisympäristön turvallisuuden tavoitteiden opettamiseen ja harjoitteluun. Nämä teemat ovat opetussuunnitelman perusteissa laajasti läpileikkaavina tavoitteina. Tuntijakoasetukseen on lisättävä tätä varten niin sanottuja oman ryhmän tunteja 2 vuosiviikkotuntia alakouluun ja 2 vuosiviikkotuntia yläkouluun. Tämä maksaa 24 miljoona euroa. Näillä tunneilla pystytään säännölliseen suunnitelmalliseen ryhmäytymiseen sekä kiusaamisen ennaltaehkäisyn toimintamallien harjoitteluun.
Ei riitä, että laaditaan suunnitelmia ja tavoitteita, ellei ole aikaa niiden toimeenpanoon kouluissa yhdessä oppilaiden kanssa heitä osallistaen.
4. Moniammatillinen yhteistyö toimivaksi ja siihen riittävästi resursseja.
On hienoa, että opiskeluhuollon psykologeille ja kuraattoreille ollaan säätämässä sitovat mitoitukset. Opiskeluhuollon toimijoiden roolia ja vastuuta on vahvistettava ennaltaehkäisyssä, puuttumisessa, seurannassa ja jälkihoidossa. Se on myös kirjattava täsmällisemmin asiaa koskeviin suunnitelmiin.
Sote-uudistuksen yhteydessä opiskeluhuollon järjestämisvastuun on pysyttävä kunnilla tai jos alueen kunnat yhdessä maakunnan kanssa niin päättävät, järjestämisvastuu voitaisiin siirtää maakunnalle tai hyvinvointialueelle.
Myös sosiaalitoimen ja lastensuojelun yhteistyötä koulujen yhteydenottojen vuoksi ja tiedonkulkua puolin ja toisin on kehitettävä edelleen. Hyviä toimintamalleja on levitettävä. Sosiaalitoimen ja lastensuojelun tarjoamia palveluita on oltava riittävästi ja oikea-aikaisesti kohdennettuna perheille.
5. Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut toimiviksi, niiden ja koulujen välinen yhteistyö sujuvaksi.
Oppijan on oltava koulukuntoinen. Opetuksen ja koulutuksen järjestäjällä on oltava velvollisuus ja toimintamalli, kuinka seurata ja arvioida moniammatillisessa yhteistyössä oppijan koulunkäynti- ja opiskelukykyä. Yhteistyötä mielenterveyspalveluiden, sairaalakoulun ja lapsen lähikoulun välillä on kehitettävä. Säädöksillä on turvattava, että oppilas voidaan sairaalaopetuksesta palauttaa omaan kouluunsa vasta, kun voidaan osoittaa, että hän kykenee opiskelemaan omassa koulussaan siellä olevilla tai sinne osoitettavilla tukitoimilla koko sen tunti- ja oppimäärän, joka häneltä edellytetään.
6. Poliisin ja koulun välille matalan kynnyksen yhteistyötä.
Poliisin roolia kouluissa ja oppilaitoksissa tapahtuvien rikoksiksi katsottavien tekojen selvittämisessä pitää selkeyttää ja vahvistaa. Tämä tapahtuu sääntelyllä, valtakunnallisilla linjauksilla ja levittämällä hyviä toimintamalleja.
7. Väkivallan tekijälle opetuksen sijaan oppilashuoltoa.
Perusopetuksen rehtori tarvitsee oikeuden evätä oppilaan osallistumisen opetukseen turvaamistoimena enintään kolmeksi työpäiväksi oppilaiden ja henkilöstön turvallisuuden sitä vaatiessa. Oppilas- ja opiskelijahuoltolakiin on lisättävä säännös, jonka mukaan oppilas osallistuu täksi ajaksi oppilashuollon palveluihin, jos oppilaan oikeus opetukseen on evätty.
Oppilashuollossa tuetaan oppilaan hyvinvointia ja lisäksi selvitetään tekoon johtaneita syitä ja teon tapahtumia yhteistyössä muiden viranomaisten kuten poliisin ja lastensuojelun kanssa. Terveys- ja sosiaalitoimelle säädetään velvollisuus arvioida oppilaan ja hänen perheensä hyvinvointia ja tuen tarvetta epäämispäätöksen jälkeen vastaavasti kuin laajoissa terveystarkastuksissa.
8. Kouluille ja oppilaitoksille nykyistä laajempi oikeus erottaa oppilas määräaikaisesti.
Erottamisoikeus tarvitaan turvallisuussyistä, kun oppilas on yli 15-vuotias ja syytteessä teosta, jonka vuoksi hänet pitäisi erottaa koulusta ja jonka vuoksi hänen opetuksensa pitäisi järjestää muulla tavoin. Erottaminen ei saa estää tuomioistuinta antamasta rangaistusta.
9. Opettajien ja esimiesten koulutukseen pysyvät kokonaisuudet turvallisuudesta ja hyvinvoinnista.
Tarvitsemme opettajien ja alan esimiesten peruskoulutukseen sekä täydennyskoulutukseen varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle pysyvät turvallisuutta ja hyvinvointia koskevat kokonaisuudet. Kaikille esimiehille ja opettajille on annettava hyvät valmiudet yhteisöllisen toimintakulttuurin ja hyvän työrauhan rakentamiseen ja ylläpitämiseen, ryhmäyttämiseen, siihen, kuinka ehkäistä ja tunnistaa yksinäisyyttä, häirintää, kiusaamista ja väkivaltaa sekä siihen, kuinka kehittää oppijoiden tunne- ja vuorovaikutustaitoja, empatiakykyä ja kykyä hyväksyä erilaisuutta.
Heillä on oltava osaamista ennaltaehkäisevään toimintaan mutta myös siihen, kuinka toimia, kun he havaitsevat kiusaamista sekä väkivaltaa. Taitoja on harjoiteltava säännöllisesti ja tarjolla on oltava myös täydennyskoulutusta. Lisäksi tarvitaan näyttöön perustuvaa tutkimustietoa siitä, miten häirintää, kiusaamista ja väkivaltaa voidaan kouluissa ja oppilaitoksissa ehkäistä, sekä tavoista, joilla kiusaaminen on saatu loppumaan.
10. Aluehallintovirastolle oikeus puuttua oma-aloitteisesti opetuksen järjestämiseen.
Aluehallintovirastolle tarvitaan oikeus oma-aloitteisesti puuttua perusopetuksen, lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen järjestämiseen, jos se epäilee, että niitä ei ole järjestetty lainsäädännön mukaisesti. Sivistysvaliokunta on todennut (SiVL 4/2018 vp), että vain varhaiskasvatuslaissa ja oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa aluehallintovirastolle on annettu toimivalta valvoa oma-aloitteisesti toiminnan laillisuutta.
Valiokunta painotti, että aluehallintovirastolle tulee antaa mahdollisuus valvoa oma-aloitteisesti kaikkea opetustoimen lakien mukaista toimintaa. Lapsen näkökulmasta puuttuminen ennalta ja tehokas valvonta ovat tärkeä ja inhimillisesti katsoen välttämätön osa oikeusturvaa. Aluehallintovirastolla tulee olla tarvittavat resurssit ja toimivalta puuttua ongelmiin sekä etu- että jälkikäteen.