Koulutuksen rahoitus kuntoon

Varhaiskasvatus ja perusopetus rahoitetaan kuntien peruspalveluiden valtionosuuden, opetus- ja kulttuuriministeriön valtionosuuden ja kunnan oman verokertymän kautta.

Valtion osuus kuntien varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen rahoittamisesta on kaventunut vuosi vuodelta. Valtionosuusprosentti on vuodelle 2023 enää 22,07 % kun se kymmenen vuotta aiemmin oli vielä 30,96 %. Samaan aikaan opetukseen käytetyt resurssit ovat vähentyneet kuntien perusopetuksen budjeteissa.

Valtionosuuksiin tehdyt pysyvät leikkaukset ovat kaventaneet koulutuksen järjestäjien mahdollisuuksia laadukkaan koulutuksen toteuttamiselle. Vaikka koulutuksen rahoitusta on kasvatettu muilla sektoreilla ja varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessakin hankerahoituksella, perusrahoituksen tippuminen on johtanut ryhmäkokojen kasvattamiseen, tuntikehyksen leikkaamiseen ja sijaiskuluissa säästämiseen.

Marinin hallituskaudella varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen on kohdennettu mittavat laatu- ja tasa-arvohankkeet, joiden kautta on jaettu kolmen vuoden aikana varhaiskasvatukseen 152,5 miljoonaa euroa ja perusopetukseen 243 milj. €. Lisäksi kunnille on ollut tarjolla runsaasti koronapandemian hoitoon tarkoitettua rahaa. Näillä määräaikaisilla rahoilla monet koulutuksen järjestäjät ovat paikanneet perusrahoituksen vajetta.

Varhaiskasvatuksen ja esi- ja perusopetuksen valtion rahoituksen kehittämistarpeet

• Sote-uudistuksen jälkeen kuntien peruspalveluiden valtionosuuden pääasiallinen tarkoitus on rahoittaa varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen tuottamista. Rahoitus on siirrettävä muun koulutuksen rahoituksen kanssa opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnoitavaksi.
• Valtionosuuskriteeristöä tulee päivittää niin, että se vastaa paremmin kuntien velvoitteita ja ottaa paremmin huomioon eri alueiden väliset erot, mm. vieraskielisten määrän. Rahoituksessa tulisi huomioida varhaiskasvatuksen osallistumisaste valtionosuusprosenttia korottavana.
• Valtion ohjauskeinoja koulutuksen toteuttamiseen tulisi vahvistaa joko asettamalla valtion rahoitukselle tarkemmat kriteerit tai säätämällä tiukemmin palveluiden tuottamisesta.
• Nykymuotoista, lyhytkestoista hankerahoitusta on muutettava ja sen sijaan tuettava koulutuksen strategista, pitkäjänteistä kehittämistä.
• Mahdolliset hankerahoitukset tulee kohdentaa koulutuksellista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistäviin toimenpiteisiin niille varattua erityisavustusta käyttäen neljäksi vuodeksi kerrallaan.
• Perusrahoituksen riittävyys on turvattava niin, että hankerahoituksella ei paikattaisi puuttuvaa perustaa.
• Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen yhteistä tietopohjaa on vahvistettava, jotta kehittäminen ja sen ohjaaminen rahoituksella perustuu yhteiseen tietoon.

Varhaiskasvatuksen rahoituksen uudistustarpeet

• Vahvistetaan oppimisen ja kasvun tukea säätämällä opettajamitoituksesta varhaiskasvatuksen erityisopettajille tasoon 1:100 (38,6 milj. €).
• Nostetaan varhaiskasvatuksen opettajien koulutusmäärät yliopistoissa 1 400 aloituspaikkaan vuodessa ja muutetaan yliopistojen rahoituskannustimia niin, että niiden on kannattavaa nostaa koulutusmääriä (12 milj. €).
• Säädetään kaikille kolme vuotta täyttäneille lapsille päiväkodissa suhdeluvuksi 1:7 (44 milj. €).
• Vakiinnutetaan esiopetus kaksivuotiseksi (48,6 milj. €).
  
  

Perusopetuksen rahoituksen uudistamistarpeet

• Säädetään opettajamitoituksesta oppilaanohjaajien osalta 1:150 (13 milj. €).
• Nostetaan perusopetuksen valtakunnallista vähimmäistuntimäärää 6 tunnilla lähemmäs OECD:n keskiarvoa (48 milj. €).
• Säädetään tarkemmin oppimisen tuesta ja kohdennetaan uudistuksen toteuttamiseen 205 milj. €. Tämä mahdollistaa inkluusion säätämällä opettajamitoituksen erityisopettajille tasoon 1:100 (150 milj. €) sekä enimmäisryhmäkooksi 1-2 luokille 18 oppilasta ja 3-9 luokille 20 oppilasta (55 milj €).
• Vahvistetaan tasa-arvorahoituksen pohjaa ja varataan tasa-arvorahoitukselle 80 milj. €, joka voidaan käyttää muun muassa opettajien palkkaamiseen samanaikaisopettajiksi, ryhmien jakamiseen tai jakotunteihin.

Toisen asteen koulutuksen kulut jakautuvat kuntien ja valtion kesken. Kunnat maksavat ns. asukaskohtaista maksua toisen asteen koulutuksesta riippumatta siitä, järjestetäänkö koulutusta kunnan alueella vai ei. Toisen asteen koulutuksen rahoitus on säädetty toteutettavaksi opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnon kautta.

Lukiokoulutus

Lukiokoulutuksen toteutuneet nettokustannukset vuonna 2021 olivat 7 809 € oppilasta kohden. Koulutuksen järjestäjille kohdennettu yksikköhintarahoitus oli kuitenkin vain 6 639 € / oppilas. Rahoitus ei riitä kattamaan kustannuksia, minkä takia kunnat ovat paikanneet erotusta lisäämällä omarahoitustaan. Valtion rahoitusta leikkaa vuosittain lukiolakiin tehty rahoitusleikkuri, joka vähentää valtion vastuuta koulutuksen järjestämiskuluista noin 100 miljoonaa euroa vuosittain. Tehdyt rahoitusleikkaukset ovat pakottaneet koulutuksen järjestäjät alentamaan kustannuksiaan, mikä taas johtaa rahoituksen pienentämiseen, sillä rahoitus on suoritusperusteista.

Tehty oppivelvollisuusuudistus nosti lukioiden rahoitusta, mutta se suuntautuu pitkälti oppimateriaalien rahoittamiseen. Koska lukiorahoitus on yleiskatteellista, on vaarana, että oppivelvollisuusuudistukseen tarkoitetut rahat ohjautuvat perustyön rahoitusvajeen paikkaamiseen ja vesittävät siten uudistuksen tavoitteet.

Miten lukiorahoitusta pitäisi uudistaa?

• Luovutaan pienten lukioiden lisästä ja siirrytään saavutettavuus- ja olosuhdelisään, jossa huomioitaisiin paremmin ikäluokan suuruus alueella sekä kunnan syrjäisyys.
• Poistetaan lakiin säädetty rahoitusleikkuri, joka johtaa kuntien omarahoitusosuuden kasvuun ja nakertaa laadukkaan lukiokoulutuksen toimintaedellytyksiä (100 milj. €).
• Säädetään lukio-opiskelijoille subjektiivinen oikeus tukiopetukseen (0,6milj. €).
• Säädetään opinto-ohjaajien mitoituksesta tasolle 1:150 (9,2 milj. €).
• Säädetään lukion erityisopettajamitoituksesta tasolle 1:200 (10.2 milj. €).
• Vahvistetaan lukiodiplomin asemaa osana ylioppilastutkintoa (4 milj. €, arvio).

Ammatillinen koulutus

Ammatillisen koulutuksen rahoitusta leikattiin vuosien 2011–18 aikana lähes 450 miljoonaa euroa.  Vuonna 2018 voimaan tullut ammatillisen koulutuksen reformi muutti sekä koulutuksen ohjausta, toimintaprosesseja, tutkintojärjestelmää, järjestäjärakenteita että rahoitusta. Reformin tuomiin lisätehtäviin ei osoitettu rahoitusta. Leikkausten takia ammatillisesta koulutuksesta irtisanottiin
1 600 opettajaa ja opetusta annettiin noin 20 % aiempaa vähemmän.

Uudistuksen myötä rahoitusjärjestelmä siirtyi asteittain vahvistamaan suoritusperusteisuutta. Tavoitteena oli laskennallisen rahoituksen osalta saavuttaa vuoteen 2022 mennessä prosenttiosuudet perusrahoitus 50 %, suoritusrahoitus 35 % ja vaikuttavuusrahoitus 15 %. Rahoitus kuitenkin vakiinnutettiin vuoden 2020 tasolle eli 70-20-10 -malliin. Laskennallisen rahoituksen lisäksi koulutuksen järjestäjät voivat hakemuksella saada strategiarahoitusta sekä erilaisia määräaikaisia hanke- ja kehittämisrahoituksia, joita mm. OKM, OPH ja ELY-keskus myöntävät harkintaan perustuen.

Rahoitusjärjestelmässä rahoituksen jakoperusteena otetaan huomioon keskeiset koulutuksen kustannuksiin vaikuttavat tekijät, kuten tutkintokohtaiset kustannuserot, eri tutkintotyypit, koulutuksen toteuttamismuodot, erityinen tuki ja majoitus, työvoimakoulutus, oppimisvalmiuksia tukevat opinnot ja henkilöstökoulutus. Rahoituksen perusteena käytettäviä suoritemääriä painotetaan erilaisilla kustannuserot huomioivilla kertoimilla. Oppivelvollisuusuudistus toi mukanaan yhden lisäkertoimen. Rahoitusjärjestelmä on monimutkainen ja vaikeasti ennustettava, joten se vaikeuttaa pitkäjänteistä kehittämistä ja suunnittelua.

Tällä hallituskaudella ammatillisen koulutuksen rahoitusta on korjattu. Indeksikorotukset palautettiin ja opettajien ja ohjaajien palkkaamiseen tarkoitettua määräaikaista rahoitusta kohdennettiin koulutuksen järjestäjille vuosittain 70–80 miljoonaa euroa vuosina 2020–22. Määräaikainen raha muutettiin pysyväksi vuoden 2023 budjettiin, mutta rahoitustaso jäi aikaisemmasta 50 miljoonan euron tasolle.

Miten ammatillisen koulutuksen rahoitusta pitäisi uudistaa?

• Nostetaan perusrahoituksen tasoa (50 milj. €).
• Luodaan selkeä ja ennustettava rahoitusmalli.
• Nostetaan perusrahoituksen osuutta oppivelvollisten koulutuksen rahoituksessa kohti 90 prosenttia.
• Säädetään osa-aikainen erityisopetus ja tukiopetus oikeudeksi myös ammatillisen koulutuksen opiskelijoille (8,6 milj. € = 4,3+4,3 milj. €).
• Säädetään opinto-ohjaajien mitoituksesta tasolle 1:150 oppivelvollisuusuudistuksen tavoitteiden toteuttamiseksi (46,2 milj. €).
• Opettajan antamalla opetuksella turvataan jatko-opintokelpoisuus – valvotaan, että henkilöstörakenne ei muutu ja opettajamäärä on riittävä.

Korkeakoulutuksen rahoitus muodostuu valtion kohdistamasta perusrahoituksesta sekä ulkopuolisista kansallisista ja kansainvälisistä tutkimusrahoituslähteistä haettavasta rahoituksesta, jotka pääosin ovat julkista rahoitusta. Valtion perusrahoitus jaetaan korkeakouluille tulosperusteisten rahoitusmallien pohjalta.

Ulkopuolisen rahoituksen merkitys korkeakouluille on kasvamassa. Tutkimusrahoitusta jaetaan ja haetaan monista eri rahoituslähteistä. Haut ovat työläitä ja hakemusten tekoon käytetään paljon aikaa. Ulkopuolisia lähteitä tutkimuksen rahoittamiseksi ovat erityisesti yliopistoille esimerkiksi Suomen Akatemia, Business Finland, EU-rahoituskanavat sekä koti- ja ulkomaiset rahastot, säätiöt ja yritykset. Ammattikorkeakoulujen TKI-rahoitus tulee pääsääntöisesti rakennerahastoista, eikä sitä ole koskaan lisätty budjettiperusteiseen perusrahoitukseen. Kansallisia rahoitusinstrumentteja on ammattikorkeakoulujen käytettävissä huonosti.

Korkeakoulutukseen kohdistettiin koulutusleikkaukset jäädyttämällä kustannustason kohoamista paikkaavat indeksit ja tekemällä tutkimukseen merkittävät leikkaukset vuosien 2012–18 välillä. Vuonna 2019 korkeakoulujen perusrahoitusta vahvistettiin 40 miljoonalla yliopistoissa ja 20 miljoonalla ammattikorkeakouluissa. Tämä palautti korkeakouluille ainoastaan kymmenesosan aikaisemmin leikatusta rahoitusmäärästä.

Samalla kun korkeakoulujen rahoitusta on kavennettu, on tavoitteena ollut nostaa suomalaisten koulutustasoa niin, että 50 % ikäluokasta saavuttaa korkeakoulututkinnon vuoteen 2030 mennessä. Aloituspaikkoja on lisätty korkeakouluihin, mutta rahoitus opintojen järjestämiseen on ollut määräaikaista ja alimitoitettua. Huolimatta tehdyistä toimenpiteistä, tavoite on karkaamassa.

Ammattikorkeakoulu

Amk-rahoitus vuodelle 2023 on 897,5 miljoonaa euroa. Rahoitus on reaaliarvoltaan 128 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuonna 2011. Luvussa ei ole otettu huomioon tehtyjen indeksileikkausten vaikutusta.

Tutkintokoulutusmäärät ovat kasvaneet ammattikorkeakouluissa vuosien 2011 ja 2022 välillä peräti 21 %. Ammattikorkeakoulujen yhdestä tutkinnosta saatava hinta on laskenut 45 prosenttia 12 vuodessa.

Henkilöstön määrää leikattiin voimakkaasti (-23 %) vuosien 2012 ja 2017 välillä. Tästä iso osa kohdistui opetushenkilöstöön. Koulutusmäärien lisäämisen yhteydessä opetushenkilöstön määrää on lisätty, mutta ei samassa suhteessa opiskelijamäärän kehityksen kanssa. Ammattikorkeakoulujen TKI-henkilöstömäärät ovat kasvaneet voimakkaasti TKI-toiminnan lisääntymisen ja ulkopuolisen rahoituksen kasvattamispyrkimysten johdosta.

Yliopisto

Yliopistojen saama valtionrahoitus vuodelle 2023 on 1,8 miljardia euroa ilman alv­kompensaatiota. Summa on reaaliarvoltaan edelleen lähes 100 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuonna 2011. Luvussa ei ole otettu huomioon tehtyjen indeksileikkausten vaikutusta.

Yliopistojen henkilöstöä leikattiin vuosina 2011–16 yhteensä 9 %, eli 2 880 henkilöllä. Viime vuosien rahoituslisäykset ovat kohdistuneet henkilöstön määrän kasvattamiseen, mutta samanaikaisesti kuitenkin opiskelijamäärät ovat nousseet. Enemmistö henkilöstövähennyksistä on kohdistunut yliopistohallintoon. Edelleen tuki- ja asiantuntijahenkilöstön määrä yliopistoissa on liian pieni, mikä vaikuttaa opetus­ ja tutkimushenkilöstön työtaakkaan ja työnkuviin kuormittavasti.

Tutkimusrahoitusta jaetaan ja haetaan monista eri rahoituslähteistä. Haut ovat työläitä ja tutkimusrahoituksen myöntöprosentit ovat viime vuosina pienentyneet. Hakemiseen käytetty aika on pois tutkimuksesta ja opetuksesta. Rahoituksen pirstaleisuus ja epävarmuus on johtanut määräaikaisuuksien merkittävään kasvuun yliopistoissa. Opetus- ja tutkimushenkilöstöstä määräaikaisessa työsuhteessa toimi vuonna 2021 peräti 70 % henkilöstöstä.

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta (TKI)

Laaja-alainen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta on kansallisen talouden kehittymisen ja kilpailukyvyn kannalta merkityksellistä. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksen tasoa on päätetty kasvattaa kohti parlamentaarisen työryhmän asettamaa 4 %:n tasoa bruttokansantuotteesta. T&K-rahoituslaki alkaa vaikuttaa rahoituksen tasoon vuoden 2024 budjetissa.   

BKT-taso vuonna 2021 oli 2,88 %. Jatkossa julkisia TKI-panostuksia lisätään vuosittain 260 miljoonalla eurolla. Jotta vuonna 2030 tavoiteltu 4 %:n taso bruttokansatuotteesta saavutetaan, on valtion TKI-rahoituksen koko kasvatettava 1,2 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tämän tason saavuttaminen edellyttää 1,8 miljardia euroa vuosina 2024–30. Julkisen rahoituksen lisäksi tarvitaan mittavasti yksityistä rahoitusta, jotta tavoite saavutetaan.

Miten ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen rahoitusta pitäisi kehittää?

• Nostetaan koulutuksen perusrahoitustasoa. Perusrahoitus tukee samalla koulutusta ja osaamisen vahvistamista eli koko TKI-ympäristöä. Henkilöstö ei eriydy tutkijoihin ja opettajiin vaan pystytään tukemaan opetushenkilöstön tutkimustoimintaa ja tutkimusperusteista opetusta. 190 milj. € ammattikorkeakouluille ja 150 milj. € yliopistoille.
• Rahoitetaan aloituspaikkojen lisäykset täysimääräisesti korkeakouluille siten, että keskiarvoinen tutkinnon hinta ylipistossa on 12 900 € opiskelupaikkaa kohden ja ammattikorkeakouluissa 9 400 € opiskelupaikkaa kohden. Opetus- ja kulttuuriministeriön arvioiden mukaan korkeakoulutettujen osuuden kasvattaminen 50 prosenttiin nuorissa ikäluokissa edellyttäisi noin 3 miljardin euron lisäyksiä korkeakoulujen perusrahoitukseen vuosina 2023–35. Tämä tarkoittaa korkeakoulujen perusrahoituksen korottamista vähintään 200 miljoonalla eurolla vuosittain.
• Edetään rahoituslain mukaisesti kohti tilannetta, jossa TKI-investoinnit olisivat 4 % BKT:sta. Kohdennetaan tähän rahoitusta mm. yritystuista.
• T&K-rahoituksen vuosittaisessa lisäämisessä vuosien 2024-30 aikana on huomioitava korkeakoulujen perusrahoituksen vahvistaminen osana TKI-toimintaketjua niin, että ammattikorkeakoulujen perusrahoitukseen lisätään 100 miljoonaa euroa TKI-tehtävään ja vastaavasti yliopistojen perusrahoitusta vahvistetaan mittavasti.
• Ratkaistaan jatkuvan oppimisen rahoitus erillisenä budjettirahoituksena korkeakouluille, ei osana rahoitusmalleja. Varataan korkeakouluille jatkuvan oppimisen tarjoamiseen erillinen rahoitus korkeakoulukehyksen ulkopuolelta.
• Korkeakoulujen pääomittamista on jatkettava hallitusti. Se ei saa korvata perusrahoitusta, mutta se lisää omavaraisuutta ja investointeja.

Vapaan sivistystyön rahoitus koostuu valtionosuusjärjestelmän mukaisesta rahoituksesta, valtionavuista, ylläpitäjänä toimivien kuntien tai kuntayhtymien rahoituksesta sekä opiskelijamaksutuotoista ja muista tuotoista.

Valtionosuus perustuu opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämiin suoritteiden määriin ja niitä vastaaviin yksikköhintoihin. Valtionosuus kattaa kansalaisopistojen, kansanopistojen ja kesäyliopistojen rahoituksesta laskennallisesti 57 % kustannuksista. Vuonna 2023 talousarvioesityksen mukaisesti vapaan sivistystyön valtionosuuden määrä on 182 miljoonaa euroa. Osa asiakasmaksuista katetaan valtiorahoitteisilla opintoseteleillä.

Edellisten vuosien aikana rahoitustasoa on kasvatettu kohti koulutusleikkausvuosia edeltänyttä tasoa. Korotukset ovat perustuneet vapaan sivistystyön oppilaitoksille annettuihin uusiin tehtäviin, kuten oppivelvollisten opetuksen järjestämiseen ja kotouttamiskoulutuksen järjestämiseen, joihin on osoitettu 100 % valtionosuus.  

• Vapaan sivistystyön rahoitustason kasvattaminen ja uusien tehtävien täysimääräinen korvaaminen.
• Vahvistetaan vapaan sivistystyön kotoutumiskoulutuksen rahoitusta 10 milj. €.
• Tarkistetaan yksikköhinnat vastaamaan toteutuneita kustannuksia.

Vapaan sivistystyön rahoitus laskussa

Vapaa sivistystyö on tarjonnut suomalaisille tasa-arvoisen mahdollisuuden kehittää tietojaan ja taitojaan kaikille avoimilla kursseilla. Vapaan sivistystyön leikkaukset vaikuttavat suoraan oppilaitosten mahdollisuuksiin järjestää koulutusta, sillä osaavasta henkilökunnasta on aiempaa vaikeampi pitää kiinni. Tämä vaikuttaa erityisesti heikossa asemassa olevien tuntiopettajien asemaan.

Vapaan sivistystyön rahoitusta kasvatettiin viime vuosina kohti aiempien koulutusleikkausten vuosia edeltänyttä tasoa, mutta inflaatiokorjattuna on rahoitus isossa kuvassa polkenut viimeisen vuosikymmenen paikallaan. Koulutussektori säästyi Petteri Orpon hallituksen tuoreessa talousarvioesityksessä monelta osin massiivisilta leikkauksilta. Poikkeuksen tekee vapaa sivistystyö, johon hallitus on tekemässä yli 20 miljoonan euron leikkaukset.

Kansalaisopistojen rahoitus romahtaa

Kaikista rajuin leikkuri käy kansalaisopistojen kohdalla, joiden rahoituksen suuntaa voi kuvata jopa syöksykierteeksi.

Kansalaisopistoilta esitetään leikattavaksi ensi vuonna 12,5 miljoonaa euroa, mikä vastaa yli kymmenesosaa kansalaisopistojen kokonaisrahoituksesta. Summa vastaa kooltaan koko Pirkanmaalla annettavaa kansalaisopisto-opetusta.

Hallitus esittää, että leikkaukset tulisi paikata kurssien osallistumismaksuja korottamalla. Tämä ei olisi yhtäläisesti kaikille kansalaisopistoille mahdollista ja korotetut maksut vaikuttaisivat hyvin eri tavalla eri asiakasryhmien kohdalla. Suomalaisten osaamisen vahvistaja ja hyvinvoinnin lähde on ollut se, että sivistystyö on kaikista taustoista tuleville saavutettavissa.

Kansalaisopistoja löytyy ympäri Suomen aina Hangosta Utsjoelle. Useimmiten kansalaisopistojen tarjontaan kuuluu taideaineiden, käsityön ja musiikin kursseja, kieli- ja kirjallisuuskursseja, kotitalouden, liikunnan ja tietotekniikan kursseja sekä yhteiskunnallisia aineita. Kansalaisopisto on monella paikkakunnalla merkittävä kulttuuritoimija, jonka opetukselle on jatkossakin suuri kysyntä.

OAJ esittää vapaan sivistystyön leikkaukset peruttavaksi. Jaa näitä kuvaajia, jotta vapaan sivistystyön tulevaisuus saadaan käännettyä kohti oikeaa suuntaa.

Taiteen perusopetusta rahoitetaan osana peruspalveluiden valtionosuutta sekä suoraan opetustuntimäärän perusteella. Kuntien omarahoitusosuuden lisäksi opetukseen osallistuvilta voidaan periä kohtuullisia maksuja. Valtion rahoitus taiteen perusopetukseen on 57 % suoriteperustana olevien tuntien kuluista eli noin 94 miljoonaa euroa vuonna 2023.

Taiteen perusopetukseen osallistuu noin 12 prosenttia 2–19­vuotiaista lapsista. Kysyntä on kuitenkin huomattavasti suurempaa kuin tarjonta, vaikka opetusta tarjotaan enemmän kuin minkä rahoittamiseen valtio osallistuu. Taiteen perusopetuksen asiakasmaksut ovat viime vuosina kasvaneet. Tämä on heikentänyt palvelun tasa­arvoista saatavuutta.

• Kanavoidaan kaikki valtion tuki taiteen perusopetukselle OKM:n valtionosuuden kautta.
• Lisätään taiteen perusopetuksen saavutettavuutta lisäämällä opetustuntien määrää 229 000 tunnilla (19 milj. €).
• Suunnataan taiteen perusopetuksen kehittämiseen 5 milj. €.

Tuetaan taiteen perusopintojen järjestämistä yhteistyössä koulujen ja päiväkotien, maahanmuuttajatyön, vanhustyön, sosiaali- ja terveystoimen, seurakuntien sekä muun sivistys- ja kulttuurisektorin yhteistyönä tarjoamalla yhteistyön tueksi alueseteliä ja varataan tähän 1 miljoona euroa.

Kotoutumiskoulutusta rahoitetaan kahden eri ministeriön kautta. Päävastuu rahoituksesta on työ- ja elinkeinoministeriöllä, jonka kautta rahoitettava kotoutumiskoulutus on osa työvoimakoulutusta. Se on toteutettu kilpailuttamalla koulutuksen järjestäjiä muutaman vuoden välein. 

Kilpailuttaminen estää koulutuksen pitkäjänteisen kehittämisen, vähentää pysyvän ja kelpoisen henkilöstön määrää ja pakottaa järjestämään koulutusta mahdollisimman pienin kustannuksin. Nämä kaikki heikentävät koulutuksen ja kotoutumisen laatua. TEMin kautta kotoutumiseen suunnataan 53,7 miljoonaa euroa vuonna 2023.

Opetus- ja kulttuuriministeriön kautta kotoutumiskoulutusta rahoitetaan osana vapaan sivistystyön toimintaa. Toiminta pitää sisällään myös maahanmuuttajataustaisten luku- ja kirjoitustaidon vahvistamisen. Rahoituksen taso vuonna 2023 on 16,8 miljoonaa euroa.

Perusopetukseen valmistavan opetuksen tavoite on vahvistaa suomen tai ruotsin kielen osaamista sekä kouluvalmiuksia. Kunnat järjestävät koulutusta hyvin eri tavoin. Rahoitus valmistavaan opetukseen kohdennetaan opetus- ja kulttuuriministeriön valtionosuuden kautta ja sen taso on ollut pitkään noin 40 miljoonaa euroa. Vuodelle 2023 taso nostetaan Ukrainan sodan takia 161 miljoonaan euroon.

Suomi toisena kielenä (S2) -opetusta ja maahanmuuttajien oman äidinkielen opetusta rahoitetaan opetus- ja kulttuuriministeriön avustuksina 22,5 miljoonalla eurolla. Avustus haetaan toteutuman mukaan ja sitä myönnetään yksittäiselle oppilaalle enintään kuudeksi vuodeksi.  

• Maahanmuuttajien kotoutumiskoulutus pitäisi siirtää kokonaisuudessaan OKM:n hallinnon alalle. Kotoutumiskoulutuksen kilpailutuksista pitäisi luopua ja tehdä toiminnasta järjestämisluvan alaista.
• S2-opetuksen vahvistamiseksi on määräraha nostettava 55 miljoonaan euroon. Kustannuksessa on huomioitu opetustuntimäärän lisääminen kahdella viikkotunnilla sekä valtion kuusivuotisen rahoituksen nostaminen kahdeksaan vuoteen.
• Oikeus valmistavaan opetukseen tulee ulottaa koko vuodelle nykyisen 9 kuukauden sijaan ja tarvittaessa rahoitus pitää myöntää kahdelle vuodelle niiden oppilaiden opetukseen, jotka tarvitsevat pidempään valmistavaa opetusta. (160 milj. € + 80 milj. €).
• Maahanmuuttajataustaisten opettajien täydennyskoulutukseen tulee varata 2 miljoonaa euroa, jolla tarjotaan täydennyskoulutusta n. 200–300 opettajalle vuodessa.
• Kotoutumisen kokonaisuuden siirtyessä kuntien vastuulle kotoutumiskoulutuksen rahoitus tulee siirtää kokonaisuudessaan opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnon alle.

Suomalainen maailmanluokan koulutusjärjestelmä on rakennettu ja rakennetaan opettajien osaamisella. Opetushenkilöstön ja heidän esihenkilöidensä osaaminen perustuu korkeatasoiseen opettajankoulutukseen ja sen kautta hankittuun kelpoisuuteen. Tietoa kelpoisten opettajien määrästä ja alueellisesta sijoittumisesta ei ole saatavilla eikä opettajien täydennyskoulutusta ole kirjattu lakiin muiden alojen tapaan. Huoli opettajien työhyvinvoinnin heikentymisestä ja alalta pakenemisestä on kasvanut suureksi.

• Perustetaan opettajarekisteri (3 milj. €).
• Säädetään opettajien oikeudesta mentorointiin (6 milj. €).
• Jatketaan TYÖ 2030 ohjelmaa, siihen liittyvää tutkimusohjelmaa, työkykyohjelmaa ja työelämän mielenterveysohjelmaa (15 milj. €).
• Kirjataan opettajien täydennyskoulutus lakiin ja tarjotaan opettajille työajalla tapahtuvaa täydennyskoulutusta (27 milj. €).
• Opetushallituksen kautta tarjottavaan opetushenkilöstön täydennyskoulutukseen varattava jatkossakin 5 milj. € sekä aluehallintovirastolle n. 1 milj. € vuosittain.
• Nimetään opettajankoulutusfoorumi pysyväksi toimielimeksi ja myönnetään rahoitusta 0,5 milj. €/vuosi.
• Tuetaan ammatillisten opettajakorkeakoulujen muodostaman ammattikasvatuksen tutkimuksen verkostoa (2 milj. €).