Mukavinkin työ saattaa joskus stressata. Pieni stressi on usein hyvästä, mutta jos stressi käy haitalliseksi, siitä tulee sekä työntekijän että työnantajan yhteinen huoli.
Työperäinen stressi on tila, joka ilmenee yhdellä tai useammalla työntekijällä.
Haitallinen työstressi on sekä työntekijän että työnantajan yhteinen huoli, sillä pitkäaikainen stressi aiheuttaa terveysongelmia työntekijälle ja kustannuksia työnantajalle.
Näin työstressi näkyy
Työperäisen stressin vaikutukset ja oireet vaihtelevat yksilöllisesti. Muuttunut käyttäytyminen, poissaolojen lisääntyminen, väsymys, aggressiivisuus, ylivilkkaus, päihteiden lisääntynyt käyttö, laihtuminen, lihominen, kyynisyys ja välinpitämättömyys ovat mahdollisia merkkejä liiallisesta stressaantumisesta.
Työperäisestä stressistä kertovat esimerkiksi:
- korkeat poissaololuvut
- työntekijöiden suuri vaihtuvuus
- henkilöstöristiriidat
- työntekijöiden antamat palautteet liiallista kuormittavuutta aiheuttavista tilanteista.
Ennaltaehkäisy keskeisenä keinona
Ennaltaehkäisy on keskeisessä roolissa työperäisen stressin hallinnassa. Stressiä aiheuttavaan liialliseen kuormitukseen on mahdollisuuksien mukaan puututtava jo ennen ongelmien syntymistä.
Työnantajan velvollisuutena on järjestää työolot ja -tehtävät siten, ettei niistä aiheutu liikaa kuormitusta tai turvallisuusriskejä.
Työntekijän kokemuksia työn asettamista vaatimuksista ja hänen mahdollisuuksistaan vastata niihin on luontevaa seurata säännöllisesti kehityskeskusteluissa.
Koko työyhteisö tukena
Työyhteisötasolla työperäistä stressiä voidaan puolestaan tunnistaa ja seurata esimerkiksi työhyvinvointikyselyillä.
Tärkeintä on avoin keskustelukulttuuri, jossa työyhteisön jäsenet uskaltavat keskustella rehellisesti kohtaamistaan stressioireista ja tarvittaessa kääntyä työterveyshuollon puoleen. Suositus onkin, että stressiin puututaan mahdollisimman pikaisesti.