Olennaista on voida tehdä työnsä hyvin, ratkaista työhyvinvointia rapauttavat pulmat ja parantaa palkkausta. Muun muassa nämä asiat nousivat esiin, kun Helsingin apulaispormestari Pia Pakarinen, Kuntatyönantajat KT:n työmarkkinajohtaja Markku Jalonen ja OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen keskustelivat keinoista lisätä opettajan työn houkuttelevuutta.
Kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari Pia Pakarinen otti Helsingin kaupungin puolesta SuomiAreenalla vastaan OAJ:n työhyvinvointihaasteen. Hän arvelee työn houkuttelevan, jos motivaatiotekijät ovat kunnossa.
– Opettajien uupumuksesta puhutaan paljon – seuraavaksi pitää jo löytää ratkaisuja. Tässä Helsinki tekee mielellään yhteistyötä OAJ:n kanssa, Pakarinen lupaa.
Opettajien uupumuksesta puhutaan paljon – seuraavaksi pitää jo löytää ratkaisuja.
Pakarinen pohtii opettajan työn houkuttelevuuden lisäämistä OAJ:n lukuvuoden avajaisissa Helsingissä. Niin tekee myös KT:n työmarkkinajohtaja Markku Jalonen, joka haluaa julkisuuteen positiivista kokonaiskuvaa opetus- ja kasvatusalasta.
– Työn kokeminen mielekkääksi ja motivoivaksi on tuoreiden tutkimusten mukaan opetusalalla keskimääräistä yleisempää, Jalonen sanoo.
Palkkaus ja työskentelyolosuhteet kuntoon
Myös OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkaisen mielestä on tärkeää, että julkisuudessa kuullaan vahvoja puheenvuoroja koulutuksen merkityksellisyydestä. Lisäksi hän muistuttaa, että työskentelyolosuhteet pitää saada kuntoon ja palkkausta paremmaksi - erityisesti aloittaville opettajille ja heidän esihenkilöilleen.
Luukkainen listaa keinoiksi opettajien houkuttelemisen parantamiseksi myös mentoroinnin vakiinnuttamisen, urakehitysmahdollisuuksien kehittämisen ja opettajarekisterin perustamisen.
Myös Pia Pakarinen tunnistaa palkkauksen merkityksen kaikkien opettajien houkuttelemisessa. Varhaiskasvatuksen opettajilta hän saa kuitenkin päiväkotikäynneillä palkkausta enemmän palautetta työskentelyolosuhteista.
– Opettajat kokevat, etteivät pysty tekemään työtään varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjattujen varhaiskasvatuskriteerien ja -tavoitteiden mukaisesti, Pakarinen sanoo.
Jalonen ei ota palkkaukseen kantaa muutoin kuin toteamalla, että KT:n ja pääsopijajärjestöjen yhteinen palkka- ja työvoimakustannusselvitys on tekeillä ja johtopäätöksistä sovitaan tulevissa neuvotteluissa.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Pia Pakarinen haluaa laajentaa positiivisen diskriminaation määrärahaa.
Aidosti aikaa suunnittelulle
Millä keinoilla varhaiskasvatuksen työoloja sitten voitaisiin parantaa? Pakarinen kertoo muutaman esimerkin.
Helsinki lisää tänä vuonna 1600 päiväkotipaikkaa, vaikka lasten määrä kasvaa vain muutamalla sadalla. Tarkoituksena on väljentää tilankäyttöä päiväkodeissa.
Helsingissä positiivisen diskriminaation määräraha on otettu käyttöön myös varhaiskasvatuksessa sekä kasvatettu johtajaresurssia ja vakituisten sijaisten määrää.
– Suunnitteluajalle on varattava henkilöresursseja siten, että opettaja voi käyttää ajan hyvillä mielin eikä siitä aiheudu muulle henkilöstölle ylimääräistä työtaakkaa. Helsingissä pitäisi myös kasvattaa työsuhdeasuntojen lukumäärää, Pakarinen linjaa.
Sisäilmaongelmat kuriin
OAJ:n jäsenten työskentelyolosuhteisiin vaikuttavat myös sisäilmaongelmat, isot ryhmäkoot ja erityisen tuen tarpeisiin liittyvät haasteet.
Olli Luukkainen haluaa opetusalalla työskenteleville työtilojen kansallisen korjausohjelman ja sitovat säädökset maksimiryhmäkoosta. OAJ on pitänyt esillä opettajamitoitusta, joka määrittelisi opettajien määrän oppilasta kohden suhdeluvun avulla. Esimerkiksi alkuopetuksessa suhdeluku olisi 1:18 ja kolmannelta luokalta lähtien 1:20.
Lisäksi Luukkainen vaatii kolmiportaista tukea kuntoon ja johtamisen henkilöstöresurssin vahvistamista.
– Ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen lähiopetuksen ja ohjauksen määrä on määriteltävä sitovin säädöksin opiskelijan oikeutena, Luukkainen edellyttää.
Ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen lähiopetuksen ja ohjauksen määrä on määriteltävä sitovin säädöksin opiskelijan oikeutena.
Työnantajia edustava Jalonen on eri linjoilla. Hän näkee, että sitovia ryhmäkokoja olennaisempaa on aikuisten riittävyys siellä missä heitä tarvitaan ja erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden ja opiskelijoiden sijoittaminen oikeisiin ryhmiin.
Ammatillisen koulutuksen lähiopetuksen määrä huolettaa opetushenkilöstön ohella myös huoltajia. Pakarisen mukaan ammatillisen koulutuksen lähiopetuksen määrä on ongelma, mutta puutteita on myös lukiokoulutuksessa. Hän pitää joidenkin lukiokurssien opiskelijamääriä liian isoina.
Erityisluokat ja -koulut tarpeen jatkossakin
Helsinki tarvitsee Pakarisen mukaan jatkossakin erityisluokkia ja -kouluja. Hän tähdentää myös laaja-alaisten erityisopettajien määrän lisäämistä.
– Inkluusio on lähtökohdiltaan positiivinen asia, mutta on pidettävä huolta siitä, että resursointi on riittävä. On myös harkittava positiivisen diskriminaation määrärahaa saavien koulujen määrän lisäämistä, Pakarinen sanoo.
Teksti: Maija-Leena Nissilä
Kuvat: Jarkko Mikkonen
