Jos koulutus ei pysty vastaamaan jokaisen yksilön tarpeisiin ja tarjoamaan tälle riittäviä edellytyksiä edetä kohti omia haaveitaan, sen seuraukset ovat myös yhteiskunnallisesti dramaattiset. Esittelen kolme keskeistä tasa-arvon kipukohtaa, joihin seuraavan hallituksen on syytä puuttua. Muuten edessä on tulevaisuus, jota kukaan ei halua.
Tutkimustiedon ja muun muassa PISA-tulosten mukaan koulutuksellisen tasa-arvon rapautumisesta on selviä merkkejä. Koulu ei enää kykene tasoittamaan perhe- ja kulttuuritaustasta johtuvia eroja niin kuin ennen. Matala koulutustaso periytyy sukupolvelta toiselle.
Vaikka enemmistö suomalaisista voi paremmin kuin koskaan ja elintaso on noussut, Suomessa on kasvava joukko ihmisiä, joiden mahdollisuudet rakentaa hyvää elämää ja turvaa ovat yhä heikommat. Ne, jotka hyötyisivät koulutuksesta eniten, saavat sitä kaikkein vähiten.
Koulu ei enää kykene tasoittamaan perhe- ja kulttuuritaustasta johtuvia eroja niin kuin ennen. Matala koulutustaso periytyy sukupolvelta toiselle.
Matala koulutustaso leimaa laajasti ihmisen koko elämänkulkua. Koulutetummat ihmiset tekevät vähemmän rikoksia, ovat onnellisempia ja sairastavat vähemmän. Työllisyysaste, tulotaso ja eliniänodote ovat niin ikään parempia.
Jos koulutus ei pysty vastaamaan jokaisen yksilön tarpeisiin ja tarjoamaan tälle riittäviä edellytyksiä edetä kohti omia haaveitaan, sen seuraukset ovat myös yhteiskunnallisesti dramaattiset. Sote-kulut kasvavat, työvoimapula syvenee ja poliiseja tarvitaan yhä enemmän varmistamaan kansalaisten turvallisuutta. Luottamus hyvinvointiyhteiskuntaan rapautuu ja demokratiavaje yltyy. Tällaista tulevaisuutta emme halua, mutta sellaisen saamme, ellemme tartu toimeen.
Jos koulutus ei pysty vastaamaan jokaisen yksilön tarpeisiin ja tarjoamaan tälle riittäviä edellytyksiä edetä kohti omia haaveitaan, luottamus hyvinvointiyhteiskuntaan rapautuu ja demokratiavaje yltyy.
Kipukohtia, joihin tarttumalla ongelmat voitaisiin ratkaista, on tunnistettu useita. Tässä esittelen kolme keskeisintä asiaa, joihin pitää kiinnittää huomiota.
1. Jokaiselle nuorelle toisen asteen tutkinto
Ensinnäkin jokaiselle nuorelle pitää turvata toisen asteen tutkinnon suorittaminen. Oppivelvollisuuden pidentäminen olisi tähän selkeä ratkaisu. Jos siihen ei löydy valmiutta, pitää selkeästi määritellä ja resursoida ne muut keinot, jolla samaan lopputulemaan päästään.
Oppivelvollisuuskaan ei yksin riitä, vaan tarvitaan toimia lähiopetuksen ja riittävän ohjauksen turvaamiseen, perusopetuksen opinto-ohjaukseen ja oppimisen tukeen. Opettajamitoituksen on oltava riittävä jokaisen lapsen ja nuoren kohtaamiseen.
2. Tukea maahanmuuttajataustaisille
Toisekseen on kiinnitettävä erityistä huomiota maahanmuuttajataustaisiin oppilaisiin. Toisen polven maahanmuuttajistakin joka neljäs jää vaille toisen asteen tutkintoa.
Suomi toisena kielenä -opetus, valmistava koulutus ja laadukas kotoutumiskoulutus vaatisivat nykyistä suurempia panoksia. Lisäksi perhevapaauudistuksessa on varmistettava, ettei se ohjaa äitejä ja lapsia kotiin, varhaiskasvatuksen ja työmarkkinoiden ulkopuolelle.
3. Huomio varhaiskasvatuksen laatuun ja keinoja osallistumisasteen nostamiseen
Kolmantena keinona ehkäistä epätasa-arvoa haluan nostaa varhaiskasvatuksen. Vaikka koulutuksen tasa-arvosta on puhuttu jo pitkään esimerkiksi yliopistojen ja perusopetuksen kannalta, on varhaiskasvatuksen tasa-arvoisuuteen kiinnitetty varsin vähän huomioita. Se on ongelmallista, sillä laadukkaalla varhaiskasvatuksella on mittavat vaikutukset lapsen myöhempään koulutuspolkuun.
Moni lapsi jää myös kokonaan ilman varhaiskasvatusta, viisivuotiaistakin yli 20 prosenttia. Päiväkodeissa on myös suuria eroja: Yksityiset päiväkodit voivat tällä hetkellä toimia täysin eri pelisäännöin kuin kunnalliset. Ne voivat valikoida asiakkaansa ja periä suurempia maksuja, mikä asettaa perheet eriarvoiseen asemaan.
Keinoina vastata varhaiskasvatuksen ongelmiin on esitetty mm. maksutonta varhaiskasvatusta ja kaksivuotista esiopetusta, voiton tavoittelun rajoittamista sekä tiukempaa sääntelyä esimerkiksi lapsen oppimisen ja kasvun tuen osalta. Kaikki näistä keinoista ovat tarpeellisia.
Valitettavasti koulutuksen tasa-arvon ongelmat eivät rajoitu vain esittämiini ongelmiin, mutta väitän, että näiden ongelmien ratkaiseminen on avainasemassa, jos haluamme, että yhteiskunnallinen eriarvoistuminen vähenee.
Jos seuraava hallitus ei puutu näihin ongelmiin antaa se hiljaisen hyväksynnän sille, että kansalaisten hyvinvointierot kasvavat, työllisyys ei kohene, ja radikalisoituminen ja rikollisuus lisääntyvät.
Suvi Pulkkinen
OAJ:n koulutuspoliittinen asiantuntija
PS. Seuraa livenä 14.2. tai katso jälkikäteen tutkijoiden ja poliitikkojen keskustelua koulutuksen tasa-arvon kipukohdista ja ratkaisuista. Live-lähetykset löydät OAJ:n Facebook-sivulta ja tilaisuuden jälkeen täältä.
