Hätä koulutuksen eriytymisestä ei saa johtaa koulutusjärjestelmämme näivettämiseen tai harkitsemattomiin pikaratkaisuihin. Perusopetuksen on pysyttävä lähipalveluna ja toisen asteen koulutus tulee voida suorittaa maan kaikilla alueilla.
Kuluvan talven aikana Suomessa on viimeinkin herätty karuun tulevaisuuskuvaan ikäluokkien kehityksestä. Syntyvyyden vähenemisen taivastelun lisäksi on lopultakin havahduttu siihen, että joissakin kunnissa on jo nyt liian vähän lapsia kunnon koulun pyörittämiseen.
On selvää, että tämä kehityskulku vain vahvistuu, kun yhä useampi lapsiperhe valitsee asuinkunnakseen sellaisen kunnan, jonka koulutustarjonta ja -laatu antavat lapsille hyvän elämän edellytykset.
Hätä koulutuksen eriytymisestä ei saa johtaa koulutusjärjestelmämme näivettämiseen miltään osin, osaamistason laskuun tai harkitsemattomiin pikaratkaisuihin. Suomi on maailmalla tunnettu koulutuksen kärkimaana, ja meidän on säilytettävä asemamme. Investointien lisääminen koulutukseen on välttämätöntä jatkossakin.
Perusopetuksen pysyttävä lähipalveluna
Perusopetuksen tulee olla lähipalvelua. Tämä tarkoittaa sitä, että oppilaiden tulee voida asua kotonaan, kun he käyvät koulua.
Perusopetuksen tavoitteisiin kuuluu myös sosiaalisten taitojen oppiminen. Muun muassa siksi perusopetusta ei voi rakentaa etäopiskelun, videoyhteyksien tai netin varaan.
On syytä myös muistaa, että koulussa ei opita vain tietoja ja taitoja. Peruskoulussa opettajan ja oppilaan yhteinen aika on merkityksellinen oppilaan kokonaishyvinvoinnin kannalta. Aidossa vuorovaikutuksessa opettaja huomaa, jos oppilasta harmittaa jokin, jos hänen perustarpeidensa hoitamisessa on puutteita tai jos hän kaipaa huolenpitoa tai kaveria.
Lukion ja ammatillisen opetuksen yhdistäminen ei ole järkevää
Viime viikkoina on nostettu esiin toisen asteen eli ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen opintojen yhdistäminen. On ehdotettu, että ammatillisen koulutuksen niin sanotut yhteiset tutkinnon osat (YTO-aineet) opiskeltaisiin samoissa ryhmissä lukiolaisten kanssa.
Siis äidinkieltä, matematiikkaa ja englantia opiskelisivat samoissa ryhmissä ne, jotka haluavat opettajiksi, diplomi-insinööreiksi tai valtiotieteelliseen, sekä ne, jotka haluavat suorittaa parturi-kampaajan, tarjoilijan tai putkiasentajan tutkinnon.
Ammatillisen koulutuksen ja lukion yhteiset opiskelijaryhmät eivät ole järkeviä. Lukion ja ammattioppilaitosten opiskelijoiden suuntautuminen ja kiinnostus ovat aivan eri suunnissa.
Jo lukion ja ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmat ja tutkinnon perusteet ovat erilaiset. Erityisesti kielten ja matematiikan opiskelu ja oppisisällöt ovat ammatillisessa koulutuksessa tiiviisti yhteydessä ammatin tarpeisiin. Yhteisistä ryhmistä kärsisivät kaikki, ja lähes kaikkien oppimisen laatu kärsisi.
Lukion ja ammatillisen koulutuksen muu yhteistyö on tietysti kannatettavaa. Hyviä esimerkkejä ovat kaksoistutkinto ja samoja tiloja ja hallintoa hyödyntävät koulutuksen järjestäjät. Eli seiniä ja hallintoa voidaan tarvittaessa yhdistää, ja näin jo tehdäänkin.
On kuitenkin syytä muistaa, että yhteistyöhön ei kuulu lukion ja ammatillisen opetussuunnitelmien tai tutkinnon perusteiden muuttaminen yhteneviksi miltään osin.
Ammatillisen ja lukion erityistavoitteet turvattava
Kun päättäjät haluavat turvata koulutustarjonnan koko maassa, heidän kannattaa opintojen yhdistämisen sijaan kehittää muita vaihtoehtoja, jotka turvaavat ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen erityistavoitteet.
Esimerkiksi oppisopimuskoulutus mahdollistaa kotoa opiskelun ja palvelee ammattiin opiskelevia paremmin kuin lukiolaisten kanssa opiskelu. Oppisopimuskoulutuksen kehittäminen olisi hyväksi myös väkikadosta kärsiville alueille, koska yritykset saisivat tarvitsemaansa osaavaa työvoimaa.
Kuntapäättäjän on hyvä pohtia, kuka jää asumaan hänen alueelleen valmistumisensa jälkeen: lukiolainen vai amiksen käynyt?
Ammatillisen koulutuksen käyneellä on toivoa saada töitä kotikunnastaan tai kotialueeltaan. Lukiopolun aloittaminen taas tarkoittaa likipitäen varmuudella kotikunnan taakseen jättämistä, koska lukion jälkeen on tarkoitus suuntautua korkea-asteen opintoihin. Korkeakoulututkinnon suorittaneille ei pienistä tai pienehköistä kunnista enää töitä löydykään.
Seudulliset kampukset turvaisivat koulutuksen laadun
Toisen asteen koulutuksen tulee olla lähialuepalvelua. Maamme kaikilla alueilla on voitava suorittaa lukio tai ammatillinen koulutus.
Aina toisen asteen suorittaminen ei onnistu kotoa käsin, vaikka niin hyvä olisikin, mutta ei ole onnistunut aina ennenkään. Asuntoloissa asuvat opiskelijat valmistuvat pääsääntöisesti tavoiteajassa ja keskeyttävät muita harvemmin opintonsa, joten hyvin toteutettuina asiat sujuvat.
Toimivin ratkaisu koulutuksen laadun turvaamiseksi on varhaiskasvatuksen ja muun koulutuksen kokoaminen mahdollisimman laajasti samoille seudullisille kampuksille. Silloin muutamista opetustunneista voidaan koota opettajille virkoja, joihin on mahdollista saada rekrytoitua päteviä opettajia.
Kuntarakenteen uudistaminen on väistämätöntä, koska sote-uudistus tulee joka tapauksessa tekemään sen radikaalisti.
Kuntakartan uudistamisen johtava periaate tulee olla palvelujen laatu – ei senioriväestön historiaan painuvan syntymäkunnan ihannointi. Minkäänlaiselle ”kevytkunta”-kikkailuille ei ole mitään tarvetta.
