Oppivelvollisuuden uudistuksen yhteydessä on puhuttu paljon oppimateriaalien maksuttomuudesta. Oppimateriaalien laatu uhkaa unohtua keskustelusta. Jos pykälät mahdollistavat laadusta lipsumisen, on uhkana lukiokoulutuksen eriarvoistuminen, kirjoittaa OAJ:n erityisasiantuntija Tuomo Laakso.
Oppivelvollisuuden laajentaminen toiselle asteelle on suuri ja tärkeä koulutuspoliittinen uudistus. Se etenee nyt lausuntokierroksen jälkeen kohti lakiesityksen antamista eduskunnalle syyskuussa.
Uudistuksen osana oppimateriaalit muuttuvat maksuttomiksi myös lukioissa. Maksuttomuudesta on puhuttu paljon, mutta yksi asia on jäänyt vähemmälle huomiolle: oppimateriaalien laatu.
Lukio-opetuksen laatu lepää kolmen pilarin varassa
Lukio-opetuksen korkea laatu ja tehokkuus rakentuu kolmen pilarin varaan: aineenopettajan koulutukseen, opettajien pedagogiseen autonomiaan sekä laadukkaaseen oppimateriaaliin, jonka opettaja valitsee opetukseensa parhaiten sopivana.
Laadun kolmas pilari, laadukas oppimateriaali, on nyt uhattuna. Kaksi jalkaa ei kannata lukiota tulevassa tuulessa.
Laadun kolmas pilari, laadukas oppimateriaali, on nyt uhattuna.
Mistä sitten syntyy oppimateriaalin laatu? Yleensä lukioiden oppimateriaali on kustannettua, ja sen laadinnassa on mukana alansa ja oppiaineensa parhaat asiantuntijat eli opettajat. Materiaali on jäsennetty opetussuunnitelman perusteiden mukaisiin eheisiin kokonaisuuksiin ja niiden sisältöjen sekä tavoitteiden mukaiseksi. Laadukasta materiaalia usein vielä täydennetään opettajan laatimilla, monipuolisilla lisätehtävillä ja opettajan valitsemilla aineistoilla.
Koulutuksen järjestäjän varaan ei voida laskea
Uudistuksen myötä oppimateriaalit tulevat koulutuksen järjestäjän hankittavaksi toisella asteella. Selvää on, että koulutuksen järjestäjä pyrkii hankkimaan oppimateriaalit jatkossa mahdollisimman edullisesti. Kun kunnat viittaavat kintaalla jopa opetusministerin vetoomuksille välttää opettajien lomautuksia, on turha kuvitella, että oppimateriaaleihin kyllä panostettaisiin. Paine oppimateriaalien laadinnasta sysätään tällöin opettajan harteille.
Paine oppimateriaalien laadinnasta sysättäisiin opettajan harteille.
Olen tämän oppimateriaalikysymyksen nostanut uudistuksen eri yhteyksissä merkittävänä uhkatekijänä esille. Huoli on sivuutettu toteamalla, että toimiihan malli perusopetuksessakin. Toimiiko? Mistä sitten johtuvat jokavuotiset otsikot riekaleisista ja vuositolkulla kierrätetyistä aapisista, otsikot tiedoiltaan vanhentuneista kirjoista sekä lukuisat yhteydenotot meille OAJ:hin tilanteessa, jossa opettajalla ei ole mahdollisuuksia hankkia perusopetuksessa tarvitsemiaan opetusmateriaaleja.
Pelissä on myös koulutuksen tasa-arvo
Uhkana on lukiokoulutuksen eriarvoistuminen. Osa opiskelijoista saa varmasti jatkossakin laadukkaat materiaalit ja siten hyvät edellytykset ylioppilastutkinnon suorittamiseen. Osa ei saa. Tällaista eriarvoistumiskehitystä poliittiset päättäjät eivät saa hyväksyä – etenkään nyt, kun ylioppilastutkinnon painoarvoa on merkittävästi lisätty opiskelijavalinnassa.
Tällaista eriarvoistumiskehitystä poliittiset päättäjät eivät saa hyväksyä.
Miten oppimateriaalien laatu sitten voidaan turvata?
Me OAJ:ssä rummutamme sen puolesta, että uudistuksen yhteydessä säädetään koulutuksen järjestäjiä koskevasta velvoitteesta turvata oppimateriaalien laatu. Tämä edellyttää riittäviä lukiokoulutuksen resursseja ja sitä, että hankinnat ja materiaalivalinnat tehdään yhteistyössä opettajien kanssa.
Oppimateriaalien laatu sekä laadun arviointi on sisällytettävä myös lukiokoulutuksen laatukriteereihin, joiden laadinta on aloitettava välittömästi uudistuksen yhteydessä.
Jos oppimateriaalien laatu unohtuu laista ja laatukriteereistä, on uhkana se, että halpa hinta muodostuu tärkeimmäksi kriteeriksi oppimateriaalien valinnassa. Paine maksuttomien ja vapaasti lisensoitujen verkkomateriaalien käyttämiselle kasvaa, jolloin oppimateriaalin laatu ja ajantasaisuus ovat arpapeliä.
Opettajien kädet ovat jo täynnä opetuksen suunnittelua, oppimisen edistämistä ja arviointia. On kohtuutonta kuvitella, että he alkaisivat myös omalla ajallaan laatia tyhjästä omaa tai täydentää verkosta kaivettua puutteellista oppimateriaalia.
Lakia uudistettaessa pitää varmistaa, että oppimateriaalien laadusta ei tingitä maksuttomuuden nimissä.
Tuomo Laakso
OAJ:n erityisasiantuntija
Twitterissä @Tuomo1Laakso
