Rehtoreiden työtaakka ja alaisten määrä on suuri poikkeusoloista huolimatta. Miten jatkuville palkattomille ylitöille saadaan stoppi, ja tuki työssä jaksamiselle kohdalleen, pohtii blogikirjoituksessaan OAJ:n kehittämispäällikkö Niku Tuomisto.
Koronakevät 2020 toi rehtoreille huomattavasti myönteistä palautetta opettajilta, kiitosta sai toiminnan johtaminen ja opettajien työn tukeminen. Rehtorit selkeyttivät ohjeita ja määräyksiä toimintaan soveltuviksi, vaikka (tai juuri siksi) valtakunnallinen ohjeistus oli jatkuvasti muuttuvaa, ajoittain sekavaa ja ristiriitaista.
Opetuksen järjestäminen on rehtorin vastuulla. Päivän varoitusajalla he toteuttivat opettajien kanssa poikkeusolojen toimeenpanon, ja siirsivät lähiopetuksen etäopetukseksi. Kiitosta on kuultu ministeritasolta saakka. Muutoksen onnistumisen keskeisin syy on varmasti jälleen ollut korkeasti koulutettujen, ja maailman parhaimpien opettajien laaja-alainen osaaminen ja sivistys, sekä sitoutuminen opettajan professioon. Jokainen koulun rehtorikin on opettaja.
Rehtoreiden ja opettajien työmäärä lisääntyi keväällä merkittävästi. Nyt syksyllä korona on aiheuttanut paikoitellen huomattavia lisätyömääriä joillekin rehtoreille, jotka ovat joutuneet oman normityönsä lisäksi organisoimaan opetusjärjestelyjä uudelleen koronan vuoksi, ja auttamaan viranomaisia altistuneiden jäljittämisessä. Tämä ei ole koulun toimintaa, eikä rehtorinkaan työtä. Kouluissa on paiskittu kohtuuttomia työpäiviä, ja jopa työ-öitä. Uupumiseen vieviä muitakin syitä on paljon, jo normaalioloissakin.
Kyselytutkimustemme mukaan joka viides rehtori ei käy kehityskeskustelua esimiehensä kanssa edes kerran vuodessa. Se on vahva näyttö puutteellisesta tuesta rehtorin työlle. Suorien alaisten lukumäärät ovat huomattavan korkealla muihin aloihin verrattuna. Rehtoreilla alaisia on keskimäärin 40, mutta ei 80 alaisenkaan joukko ole harvinaisuus. Tämä on vahva näyttö johtamistyön aliarvostamisesta, ja täysin puutteellisesta resurssoinnista kunnissa. Yhtään ei lohduta, että varhaiskasvatuksessa tilanne on lähes yhtä huono.
Työnantajat organisoivat rehtoreille niin kovat työpaineet, että kyselytutkimuksemme mukaan he tekevät viikoittain noin 6 tuntia korvauksetonta työtä. Sopimuksen mukainen työaika ylittyy sadoilla tunneilla vuosittain ja nollautuu myös vuosittain. Tänä vuonna tähän koronalisät päälle. Kesän jälkeen työtunnit taas nollautuvat. Missä on kuntien työsuojelu?
Sopimuksen mukainen työaika ylittyy sadoilla tunneilla vuosittain ja nollautuu myös vuosittain.
Näyttäisi sille, että työnantaja on ollut oikeassa aika monenkin rehtorin osalta siinä, että he ovat kuin kissoja, eläen pelkällä kiitoksella ja koiria, eläessään tottelevaisuuskoulussa. Rehtorilla on itsellään suuri vastuu oman työn ja työajan seuraamisessa. Työnantajalla on vastuu työajanseurannan järjestämisessä sekä työmäärän kohtuullistamisessa, kun havaitaan, että rehtori ei olekaan jännän äärellä vaan mahdottoman edessä. Hyvä esimies on kiinnostunut työntekijöidensä jaksamisesta, työmäärästä ja työajan käytöstä sekä työssä onnistumisesta. Heitäkin on. Osa rehtoreista uupuu kohtuuttoman kuorman alle normaalioloissakin. Kenen selän katkaisee korona, ilman tartuntaa?
Vielä en ole kuullut yhtäkään kertomusta siitä, kuinka työnantaja hyvittää rehtoreille tämän vuoden lisätyöt kunnissa. Ostetaanko lisäpalkalla lisää työaikaa, jätetäänkö jotain töitä tekemättä, vai siirretäänkö ehkä lomapäiviä säästövapaina tuleville vuosille? Vuotuinen työaika on määritelty, ja vain siihen on työnantajalla direktio-oikeus. Vai heitetäänkö tämäkin asia jälleen rehtorille yksin ratkottavaksi, kuin luu koiralle kaluttavaksi ja kiitellen kissoille?
Niku Tuomisto
OAJ:n kehittämispäällikkö
Twitter: @JNikuT
