Armollisuutta etäopetukseen - ota avuksi nämä 9 ajatusta

Kouluissa ja oppilaitoksissa on nyt järjestetty opetusta pääasiassa etäopetuksena noin kolmen viikon ajan. Vaikka järjestely on ollut poikkeuksellinen, ovat koulut ja oppilaitokset toimineet ja opetus on jatkunut suurimmalta osalta keskeytymättä. Vaikka viime vuosina olen itsekin kritisoinut puheita erilaisista ”loikista”, on tässä yhteydessä sellainen kyllä tehty. Siirtymän nopeus on ollut sellainen, että tästä eteenpäin voidaan lopettaa puheet tehottomasta ja kankeasta julkisesta sektorista. 

Loikka etäopetukseen ei ole kuitenkaan ollut helppo, eikä etäopetus tälläkään hetkellä toteudu samalla tavalla kaikkialla Suomessa. On selvää, että oppilaitoksissa, jossa oltiin digitalisaatiossa pitkällä, pystyttiin tilanteeseen reagoimaan helpommin. Parhaimmillaan nyt etäopetuksessa käytettävät työvälineet ja sovellukset olivat jo käytössä myös lähiopetuksen työkaluina, jolloin niiden käyttöönotto ei ole tässä tilanteessa kuormittanut. Valitettavasti näin hyvä tilanne on ollut vain osassa oppilaitoksia, ja monin paikoin etäopetuksen digiloikkaa on tehty huomattavan puutteellisin välinein. 

Riippumatta siitä, onko digilaitteiden kanssa jouduttu tuskailemaan vai ei, on nopea muutos ollut opettajille hyvin kuormittava. Aiemmin tehdyt suunnitelmat ovat menneet uusiksi, uutta on omaksuttava nopeasti, toimintaa on jouduttu järjestämään puutteellisin ohjein sekä samanaikaisesti on huoli oppijoiden pärjäämisestä ja ymmärrettävästi myös omasta ja läheisten terveydestä. Laajasti on kuultu viestiä, että opettajien työaika on lisääntynyt valtavasti. Tämä ei voi olla kestävä tilanne, poikkeusolojen jatkuessa vielä pitkäänkin.  

Aivan käsittämätön tilanne on silloin, jos opettaja samanaikaisesti joutuu antamaan sekä lähi- että etäopetusta. Lähiopetusoikeuden piirissä olevissa oppilaissa on juuri sellaisia lapsia, jotka tarvitsevat todellakin opettajan jatkuvaa tukea, minkä aikana ei mitenkään ole realistista opettaa toisia oppilaita etänä. Tämä on nyt korjattava järkevällä työnjohdolla, kun poikkeustilanne näyttää kuitenkin pitkittyvän. 

Niin OAJ:n kuin muun muassa myös opetusministerin viesti opettajille on ollut, että olkaa armollisia itsellenne. Mitä tämä armollisuus käytännössä voisi etäopetuksessa tarkoittaa? Miten ehkäistä työmäärän ja työhön kuluvan ajan leviäminen käsiin? Kokosin muutamia ajatuksia kuulosteltuani useiden opettajien kokemuksia: 

1. Yksinkertaisuus kaunistaa.

Netti ja sosiaalinen media ovat täynnä toinen toistaan parempia sovelluksia, käynnissä on myös kiivas markkinointi. Kenenkään ei tarvitse niitä kaikkia soveltaa. Tärkeintä on, että sinulla on käytössäsi ainakin ne pari hyvää sovellusta, jotka sinä itse ja oppijasi tunnette ja joilla voit opetuksen toteuttaa. 

2. Maratonia ei voi aloittaa loppukirillä.

Te opettajat olette mahtavan luovaa ja kekseliästä porukkaa. Yksi tekee videoita, toinen tuottaa sähköistä oppimateriaalia verkkoon, kolmas pitää digiklinikoita iltaisin kollegoille. Tällä luovuudella selviydytään myös haastavista poikkeustilanteista. On kuitenkin huomattava, että poikkeusjärjestelyt voivat jatkua koko kevään (ja mitä tapahtuukaan kesän jälkeen). Tämä on maratonjuoksu, ja työnteon intensiteetti on mitoitettava siten, että jaksetaan yhdessä maaliin saakka. Tässäkin kootut ohjeet ovat sellaisia, joissa opettaja voi pedagogisilla ratkaisuillaan vaikuttaa työkuormaansa.   

3. Oppimateriaali.

Ellei tehtävänäsi ole muutoinkaan oppimateriaalin laadinta, ei se ole sitä nytkään.  

4. Tavoitettavuus.

On tärkeää, että oppijat tavoitetaan myös etäopetuksessa, mutta opettajan on kuitenkin määriteltävä oman tavoitettavuutensa rajat. Wilmaa tai sähköpostia ei tarvitse illalla päivystää eikä omaa henkilökohtaista puhelinnumeroa antaa. Työnantajan tarjoamaan työpuhelimeenkin on hyvä olla puhelinajat. 

5. Vuorovaikutus yksittäisten oppijoiden kanssa.

Tässäkin tilanteessa opettaja toimii tavallisen työaikansa puitteissa. Lähiopetuksessakin opettaja käyttää usein jopa valtaosan tunneista vuorovaikutukseen yksittäisten oppijoiden kanssa. Tällaista ilmavuutta on syytä jättää myös etäopetukseen, jotta aikaa jää myös tuntien sisällä tähän vuorovaikutukseen (oli välineenä sitten puhelin, WhatsApp tai jokin muu).  

6. Tehtävämäärä.

Tämä armollisuus koskee ehkä enemmän oppijoita. Etäopiskelussa on selvästi korostunut lähiopetusta enemmän kirjallinen, itsenäinen työskentely. Tämä voi olla kuormittavampaa kuin tavanomainen opiskelu, jossa toiminnallisuus ja käytännön tehtävät korostuvat usein enemmän. Tehtävämäärä on mitoitettava sellaiseksi, että oppijat pystyvät niistä kohtuullisessa työajassa suoriutumaan.  

7. Henkilökohtainen palaute.

On tietysti tärkeää, että oppijat saavat työskentelystään henkilökohtaista palautetta, mutta opettajalla on tähän tietysti vain rajatut mahdollisuudet ja rajatusti aikaa. Ei ole tässäkään tilanteessa realismia, että opettaja käy oppijoidensa kaikki tuotokset läpi antaen niistä palautteen. Kuten lähiopetuksessakin, oppijat voivat muun muassa tarkastaa itse tehtäviään, tuotokset voidaan käydä yhteisesti ryhmässä läpi, oppijat voivat antaa toisilleen vertaispalautetta ja vain osa tuotoksista on sellaisia, jotka opettaja käy läpi ja antaa henkilökohtaisen palautteen. 

8. Opetussuunnitelman vaatimukset.

Myös poikkeusaikana opetuksessa noudatetaan opetussuunnitelmaa. Kuitenkin opsit on laadittu vain yleisellä tasolla, joten niiden sisällä on mahdollista sisällöllisesti keventää.  

9. Ja vielä meille etäkoululaisten ja -opiskelijoiden vanhemmille:

Kotona näkökulma on tietysti oman lapsen näkökulma ja siellä nähdään, miten oman lapsen koulutyö sujuu. On hyvä muistaa, että opettajalla on kuitenkin vastattavanaan esim. luokkansa 25-30 lasta tai vaikkapa 140 opetuksessaan olevaa yläkoululaista, joista jotakuta on yritetty tuloksetta tavoittaa viime päivinä, joku ei saa laitteitaan toimimaan tai pysty ilman opettajan apua yksin tuottamaan lauseen lausetta. Luottamusta, että siellä parhaansa mukaan järjestetään minunkin lapseni oppimista poikkeustilanteessa.

Jaakko Salo
OAJ:n kehittämispäällikkö
Twitter: @JJJSalo