OAJ korostaa, että suomalaisen peruskoulun rikkaus on aina ollut se, että kaikki oppilaat käyvät saman koulun ja samassa ryhmässä voi opiskella oppilaita hyvinkin erilaisista taustoista.
Kyse ei ole tasapäistämisestä, kun ryhmät muodostetaan niin, että opettajalla on aikaa ja mahdollisuus kohdata kaikki oppilaat ja antaa tarvittava tuki jokaiselle oppijalle, tukea niin hitaammin kuin nopeamminkin eteneviä. Nykyopettajilla on siihen erinomaiset pedagogiset taidot.
Selvitykset osoittavat, että opetuksen tasossa ei Suomessa juuri ole eroja koulujen välillä, ja keskimäärin parhaat oppimistulokset saavutetaan heterogeenissä ryhmissä.
Yhä useammin vanhemmat kuitenkin valitsevat lapselleen jonkin muun kuin lähikoulun viimeistään lapsen tullessa yläasteikään. Osa vanhemmista saattaa välttää huonomaineisia kouluja ja osa toivoo opetusta, joka tukisi vahvemmin lapsen omia kiinnostuksen kohteita.
Ryhmissä, joihin oppilaat valikoidaan soveltuvuuskokein, opiskelee useammin oppilaita, joiden koulumenestys on hyvä ja joiden perheissä on korkeat edellytykset ja halu tukea lapsen koulunkäyntiä.
Painotetun opetuksen tarjonnasta ja valinnaisuuksista tulisi antaa enemmän tietoa ja ohjausta, jotta useammanlaisista perheistä haettaisiin näihin ryhmiin.
Oppilaiden pysyviä luokkia ei pitäisi jakaa oppilaiden valitsemien painotusten tai oppiainevalintojen perusteella, jotta luokat eivät muodostu keskenään liian erilaisiksi. Tämä ei estäisi painotetun opetuksen järjestämistä – onhan malli jo käytössä joissakin painotettua opetusta järjestävissä kouluissa.
Koulun tehtävänä on jokaisen oppijan tukeminen
Houkuttelevia opiskeluvaihtoehtoja, painotusta, valinnaisuutta ja kerhotoimintaa olisi lisättävä erityisesti niissä kouluissa, joiden vetovoimaisuus on heikko. Koulun tehtävänä on tukea jokaista oppilasta löytämään omat vahvuutensa ja tarjota eväitä omien päämäärien tavoitteluun. Tähän kuuluu olennaisena osana myös pettymysten nielemistä, vaikeuksien voittamista ja hankalien tilanteiden ratkomista. Tärkeintä silloin on, että oppilaille on koulussa turvallinen aikuinen, joka tukee ja ohjaa haasteiden yli ja edistää hyvää vuorovaikutusta. Opettajien aikaa on voitava kohdentaa erityisesti niille oppilaille, jotka sitä kipeimmin tarvitsevat.
Kyky olla ihminen toiselle on tärkeimpiä taitoja, jonka aikuiset voivat lapselle opettaa. Se on avain yhteiskuntaan, jonka jäsenet pystyvät puhaltamaan yhteiseen hiileen. Siksi on tärkeää, että koulun toimintaympäristö on yhtä monimuotoinen kuin ympäröivä yhteiskuntakin. Moninaisuuden ja erilaisuuden kohtaaminen on tehokas reitti myös omien vahvuuksien ja heikkouksien löytämiseen ja hyväksymiseen.
Mitä koulujen eriytymisen estämiseksi pitää tehdä?
Valtakunnan tasolla
Säilytetään perusopetuslaissa lähikouluperiaate. Ohjataan kuntia rahoituksella tai sitovilla laatukriteereillä siihen, että koulujen väliset erot eivät kasva liian suuriksi, ja että haastavien alueiden kouluille tarjotaan lisätukea.
Kunnan tasolla
Kuntien pitää tukea toimintaympäristöltään haasteellisten alueiden kouluja taloudellisesti. Kunnat sijoittavat vetovoimaisia painotuksia ja valinnaisuutta erityisesti haastavilla alueilla sijaitseviin kouluihin. Valikoiva opetus ei saa sulkea lähialueen oppilaita koulun ulkopuolelle.
Koulun tasolla
Ehkäistään opetusryhmien polarisoitumista hyvin ja heikosti menestyviin ryhmiin sijoittamalla oppilaat ryhmiin pedagogisin perustein eikä automaattisesti oppilaita erottelevien valintojen (esimerkiksi kielivalinnat tai painotettu opetus) perusteella. Näin osa ryhmästä voi olla painotetun ja osa painottamattoman opetuksen oppilaita.
Suvi Pulkkinen
koulutuspoliittinen asiantuntija
OAJ