Takana voi olla alalle valmistavia opintoja jopa yli 20 vuotta, mutta palkkapäivänä tilille kilahtaa hädin tuskin 2000 euroa. Kaksi pianonsoiton opettajaa kertoo työnsä merkityksestä ja palkkatasostaan. Parannusta tarvittaisiin, jotta ala houkuttelisi myös tulevaisuudessa.
Musiikkia ei niin vain opeteta. Matka muusikoksi ja musiikin opettajaksi on pitkä.
Musiikkiopistojen opettajat ovat käytännössä poikkeuksetta aloittaneet omat soitto-opintonsa jo lapsena. Monilla opinnot jatkuvat taiteen perusopetuksesta konservatorion toiselle asteelle ja ammattikorkeakouluun. On myös tyypillistä, että näiden lisäksi suoritetaan ylempi korkeakoulututkinto Suomessa tai ulkomailla. Instrumentin hallinnan lisäksi opettajan pätevyyden saavuttamiseen sisältyy opettajan pedagogiset opinnot.
Matka muusikoksi ja musiikin opettajaksi on pitkä.
Sellainen on tausta esimerkiksi pianonsoiton päätoimisena tuntiopettajana työskentelevällä Marjukka Eskelisellä. Hänellä on ylempi korkeakoulututkinto Veronan E.F. Dall'Abaco-konservatoriosta ja on koulutukseltaan myös musiikkipedagogi (AMK). Samassa työpaikassa Vantaan musiikkiopistossa pianonsoiton lehtorina työskentelevällä Milla von Weissenbergilla on taskussa musiikin maisterin paperit Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta. Myös hänellä on musiikkipedagogin koulutus ammattikorkeakoulusta.
– Musiikin opettajien koulutustausta on poikkeuksellinen. Esimerkiksi pianonsoittoa on mahdotonta opettaa, jos sitä ei taida itse. Omalla kohdallani koulutus kesti kaikkinensa 22 vuotta, joista ammattiopintoja yhteensä yhdeksän vuotta eri koulutusasteilla. Koen, että jokainen opiskeluvuosi on ollut nykyisen työni kannalta tarpeellinen, von Weissenberg sanoo.
Omalla kohdallani koulutus kesti kaikkinensa 22 vuotta, joista ammattiopintoja yhteensä yhdeksän vuotta eri koulutusasteilla.
Palkassa hurja osaamistaso ei näy
Marjukka Eskelinen on työskennellyt päätoimisena pianonsoiton opettajana seitsemän vuotta. Työnantajalla on velvollisuus tarjota hänelle vähintään 16 opetustuntia viikossa.
Tällä hetkellä opetustunteja kertyy kuitenkin viikoittain yli 23. Palkasta käteen jäävä osuus verojen ja työnantajamaksujen jälkeen vaihtelee 1800–2200 euron välillä.
– Keskimäärin tilille tulee kuukaudessa noin 1900 euroa. Se mahdollistaa perustoimeentulon, mutta ei siitä pääkaupunkiseudun asumiskustannuksilla jää säästöön paljoakaan. Tuntimäärät voivat myös vähentyä nykyisestä, ja jos kaupunki päättäisi pudottaa tuntimäärääni, palkkani tipahtaisi radikaalisti. Pitkän aikavälin suunnitelmissa tämä täytyy ottaa huomioon, Eskelinen sanoo.
Keskimäärin tilille tulee kuukaudessa noin 1900 euroa. Ei siitä pääkaupunkiseudun asumiskustannuksilla jää säästöön paljoakaan.
Kikkailut työkokemuslisillä pitäisi lopettaa
Myös virassa olevalla Milla von Weissenbergilla palkasta jäisi ilman lisiä käteen alle kaksi tonnia kuussa.
– Henkilökohtainen lisä ja kolme ylituntia nostavat bruttopalkkani 3035 euroon. Käteen siitä jää 2238 euroa kuussa, hän kertoo.
Vuosisidonnaisia lisiä hänelle ei makseta, vaikka kaikkiaan hän laskee opetuskokemusta kertyneen jo 14 vuoden ajalta. Iso osa tästä aiemmasta kokemuksesta jää huomiotta, koska työkokemukseksi hyväksytään ainoastaan päätoimiset pestit, jotka ovat kestäneet yhtäjaksoisesti vähintään vuoden.
Iso osa kokemuksesta jää palkassa huomiotta, koska työkokemukseksi hyväksytään ainoastaan yli vuoden kestäneet päätoimiset pestit.
– Epäkohta on suuri, sillä määräaikaisten tuntiopettajien työsopimukset saatetaan usein päättää kesäloman alkuun. Työsopimusten ketjuttaminen on valitettavan yleistä. Mielestäni päätoimisten vuosien työkokemus tulisi laskea tehtyjen työtuntien mukaan suhteessa lukuvuoden opetusviikkoihin, jolloin työkokemus näkyisi palkassa toteutuman mukaisesti. Myös sivutoimet tulisi huomioida työkokemuksena, von Weissenberg sanoo.
Työn merkityksen pitäisi näkyä myös tilillä
Mikä soitonopettajan työssä tuntuu tärkeältä ja merkitykselliseltä? Milla von Weissenberg ja Marjukka Eskelinen pitävät molemmat tärkeänä sitä, että työllään he edistävät taidetta ja sen luomista.
– Taide ei ehkä pidä ihmistä elossa, kuten vaikkapa ruoka, mutta se antaa monille hyviä syitä elää. Olen iloinen siitä, että saan työssäni tarjota lapsille ja nuorille välineitä ilmaista sellaisia asioita, joita ei ilman musiikkia pystyisi ilmaisemaan. Pidän arvokkaana myös pedagogiikkaa ja niitä elämäntaitoja, joita soittamalla voi opettaa, kuten sinnikkyyttä, keskittymiskykyä, tunteiden säätelyä ja itseluottamusta, Eskelinen sanoo.
Taide ei ehkä pidä ihmistä elossa, kuten vaikkapa ruoka, mutta se antaa monille hyviä syitä elää.
Merkitykselliseltä molemmista tuntuu myös se, että he ovat monelle oppilaalle turvallisia aikuisia, jotka ovat läsnä elämässä vuosien ajan.
– Soitonopettaja on turvallinen aikuinen, jota oppilas tapaa viikoittain, usein koko lapsuus- ja nuoruusikänsä. Tämä on opetusalallakin poikkeuksellista ja lisää yksittäiselle opettajalle paitsi vastuuta, myös merkityksellisyyden tunnetta, von Weissenberg sanoo.
Eskelinen kertoo esimerkin.
– Eräs oppilaani sanoi taannoin, että hänellä on elämässään vain kaksi ihmistä, joiden kanssa hänellä on hyvä olla: yksi ystävä ja minä, Eskelinen kertoo.
Palkkatasossa ei kuitenkaan näy työn merkitys saati sen vaatima osaaminen.
– On harmillista, ettei työnantaja anna työlle ja koulutukselle arvoa palkassa. Nykyinen opettajan palkka on viranhaltijallakin niin pieni, että sillä on haastavaa elää tai hankkia omaa asuntoa. Palkkausta on nostettava, jotta opettajat pysyvät alalla nyt ja tulevaisuudessa! Musiikin opettajat voivat vaihtaa alaa suhteellisen helposti, mutta muilta aloilta on erittäin haastavaa tai mahdotonta hakeutua musiikin opettajaksi. Tässä valossa olemme työssämme korvaamattomia, von Weissenberg sanoo.
Musiikin opettajat voivat vaihtaa alaa suhteellisen helposti, mutta muilta aloilta on erittäin haastavaa tai mahdotonta hakeutua musiikin opettajaksi.
Eskelinen komppaa. Hän tietää kollegoita, joille esimerkiksi oman asunnon hankkiminen, opintolainojen takaisin maksaminen tai perheen elättäminen on päätoimisesta työstä huolimatta hyvin vaikeaa. Tilannetta ei paranna se, että varsinaisia ylenemismahdollisuuksia ei ole.
– Vaihtoehtoina saattaa silloin olla joko alan vaihto tai hyvin perustavaa laatua olevista unelmista luopuminen. Sivutoimisten tuntiopettajien työolot ovat kaikista heikoimmat. Moni kollega etenkin harvinaisemmissa soittimissa työskentelee sivutoimisena useassa eri työpaikassa. Työtä voi olla paljonkin mutta etuja hyvin vähän, Eskelinen sanoo.
Vaihtoehtoina saattaa olla joko alan vaihto tai hyvin perustavaa laatua olevista unelmista luopuminen.
Tarvitaan rohkeutta vaatia parempaa
Eskelisen mielestä humanistisilla aloilla kaivattaisiin lisää ammattiylpeyttä ja rohkeutta sanoa, että työni on niin arvokasta, että siitä pitäisi saada enemmän rahaa. Vähän kuin viime perjantain Palkkapäivä-mielenilmauksessa, jossa tuhannet kunta-alan ammattilaiset vaativat lisää liksaa.
– Olen yhä enemmän alkanut kyseenalaistamaan sellaista ajattelua, jossa työn merkitys muka kompensoisi alhaista palkkaa. Sehän on juuri päinvastoin! Me teemme merkityksellistä työtä, ja kyllä työn merkitys oikeuttaa meitä myös vaatimaan tulotasoa, jolla tulee toimeen.
Lue myös, mitä palkasta jää käteen varhaiskasvatuksen opettajalla ja luokanopettajilla
Teksti: Heikki Pölönen
Kuvat: Von Weissenbergin kuva: Ville Paul Paasimaa. Eskelisen kuva: kotialbumi.