Inkluusiosta käydään kiivasta keskustelua, jota vaikeuttaa se, että inkluusion käsitettä ei ymmärretä yksiselitteisesti. OAJ:n erityisasiantuntija Sari Jokinen käy läpi, mitä inkluusio kansainvälisten sopimusten ja tutkimusten mukaan on – ja mitä se ei ainakaan ole.
Miksi käsitykset inkluusiosta vaihtelevat niin paljon?
Inkluusio on oppimisen ja osallistumisen esteiden poistamista, mutta eri henkilöille se voi tarkoittaa aivan eri asioita. Toiselle inkluusio näyttäytyy fyysisten esteiden poistamisena, esimerkiksi mahdollisuutena käyttää hissiä portaiden sijasta tai aistiärsykkeiden rajaamista minimiin keskittymisen onnistumiseksi. Toiselle oppimisen esteenä on se, että opetusryhmä on liian suuri eikä koko ajan ole aikuisen apua tarjolla oman toiminnan ohjaamiseen, tehtävissä alkuun pääsemiseen ja niissä edistymiseen.
Jonkun osallistumisen este saattaa johtua vain asenteista eikä vaadi mitään näkyvää muutosta tiloihin tai ryhmittelyihin.
Eri henkilöille inkluusio voi tarkoittaa aivan eri asioita.
Sekä inkluusion puolustajat että vastustajat käyttävät vahvimpana perustelunaan lapsen tai nuoren oikeutta. Yhtäältä puhutaan oikeudesta kuulua ryhmään ja saada riittävästi tukea omassa lähikoulussaan ja omassa luokassaan. Toisaalta puhutaan oikeudesta saada opiskella pienessä ryhmässä, jossa tuki ja opettajan erityispedagogiset taidot ovat koko ajan käytössä. Kaikki pyörii joka tapauksessa tuen ja sen riittävyyden ympärillä.
Suomi on sitoutunut kehittämään koulujärjestelmäänsä inklusiiviseen suuntaan. Mitä inkluusio kansainvälisten sopimusten ja tutkimusten mukaan tarkoittaa?
Inkluusio tarkoittaa jokaisen oikeutta opiskella kaikille yhteisessä koulussa, jossa yhdenvertaiset mahdollisuudet ja osallisuus toteutuvat kaikille oppilaille. Inkluusion tuntomerkkejä ovat ainakin nämä:
- Opiskeluympäristön muokkaaminen kaikille sopivaksi.
- Riittävä määrä tukea omassa luokassa ja omassa lähikoulussa.
- Riittävä määrä erityisopettajia ja erityisluokanopettajia luokan- ja aineenopettajien työpareina.
- Ryhmäkokojen muokkaaminen tuen tarpeisiin vastaavaksi.
- Riittävät resurssit kaikkeen opetukseen sekä oppimisen ja koulunkäynnin tukeen.
- Suvaitsevainen ja kaikki huomioon ottava sosiaalinen ilmapiiri.
Mitä inkluusio sitten ei ainakaan ole?
Inkluusiosta liikkuu paljon väärinkäsityksiä. Nämä asiat eivät ole inkluusiota:
- Kaikkien erityisluokkien lakkauttaminen.
- Kaikkien tuen tarvitsijoiden opettaminen erityisluokissa, mutta ei myöskään kaikkien tuen tarvitsijoiden opettaminen yleisopetuksen luokissa.
- Tukea tarvitsevat oppilaat yleisopetuksen luokissa ilman tukea.
- Isot ryhmäkoot ja rauhattomat ryhmät.
Mitä inkluusiosta puhuttaessa pitäisi aina muistaa?
Inkluusio ei voi olla säästökeino. Opetusta suunniteltaessa, järjestettäessä ja siitä päätettäessä on ensisijaisesti huomioitava oppilaan etu. Tällöin lapsi tai nuori saa oppimiseensa ja osallistumiseensa riittävästi tukea riippumatta siitä, missä opetus järjestetään.
Tilanteesta riippuen opetuspaikka voi olla yleisopetuksen luokka tai erityisluokka ja joskus jopa erityiskoulu. Tukimuodot ja opetuspaikka on mietittävä oppilaan oppimisen ja osallistumisen edellytykset huomioiden.
Opetusta suunniteltaessa, järjestettäessä ja siitä päätettäessä on ensisijaisesti huomioitava oppilaan etu.
Vastaukset antoi OAJ:n erityisasiantuntija Sari Jokinen.
Teksti: Heta Lievonen
Kuva: Leena Koskela