Luokanopettaja Jussi Häikiö on nähnyt koulumaailmaa yli 20 vuoden ajan ja tunnistaa opetustyön muuttuneen vuosi vuodelta vaativammaksi. Jussi peräänkuuluttaa opettajien työlle lisää arjessa näkyvää arvostusta, kuten pienempiä ryhmäkokoja sekä palkkatasoa, joka vastaa työn vaativuutta.
Opettajat ovat korkeasti koulutettuja ja osaamisestaan ylpeitä ammattilaisia, jotka näkevät työnsä merkityksen yksilöille ja koko Suomen tulevaisuudelle. Moni opettaja on kuitenkin uupunut ja pohtii jopa alanvaihtoa, koska alan arvostus ei ulotu työn arkeen asti. Siinä tiivistetysti tuhansien opetusalan ammattilaisten allekirjoittama viesti Suomelle.
Helsinkiläisessä Vartiokylän ala-asteen koulussa luokanopettajana työskentelevä Jussi Häikiö allekirjoittaa yhteisen viestin. Työuraa hänellä on takana jo yli 20 vuoden ajalta.
– Erityisen merkitykselliseltä luokanopettajan työssä tuntuu se, että pääsee näkemään oppilaiden kasvun aivan läheltä ja luomaan oppimisen pohjaa myöhempää koulutuspolkua varten, Jussi sanoo.
Tutuksi ovat kuitenkin tulleet myös työmäärän lisääntyminen ja työn muuttuminen vaativammaksi. Samoin yhteiskunnan eriarvoistuminen, joka opettajan työssä näkyy konkreettisesti oppilaiden ja heidän taustojensa eroissa.
Koulu peilaa yhteiskuntaa hyvässä ja pahassa. Me opettajat näemme arjessamme, miten yhteiskunta on polarisoitunut viime vuosina ja vuosikymmeninä.
– Koulu peilaa yhteiskuntaa hyvässä ja pahassa. Me opettajat näemme arjessamme, miten yhteiskunta on polarisoitunut viime vuosina ja vuosikymmeninä. Osa oppilaista pärjää luonnostaan ja voi jopa valita mieleisen koulun itselleen. Samaan aikaan moni on syrjäytymisen reunalla.
– Erilaisia oppijoita on paljon, ja heistä jokainen ansaitsisi opettajan tuen. Mutta ryhmäkokoja on kasvatettu ja erityisluokkia lakkautettu, eivätkä resurssit ole pysyneet yhteiskunnassa tapahtuneiden muutosten mukana. Tuntuu, että opettajat on jätetty yksin ja että heidän odotetaan vain suoriutuvan tunnollisesti jatkuvasti haastavammaksi käyneestä tehtävästä, Jussi sanoo.
Tuntuu, että opettajat on jätetty yksin ja että heidän odotetaan vain suoriutuvan tunnollisesti jatkuvasti haastavammaksi käyneestä tehtävästä.
Kiireen kasvu heikentää opettajien ja oppilaiden onnistumista
Jussi kertoo, että kouluihin on rantautunut kiireen tuntu ja tehokkuuden vaatimukset: koko ajan tulisi hallita yhä suurempaa työmäärää vähäisemmällä henkilökunnalla ja kouluttautua välissä itsekin, jotta ammattitaito vastaisi kasvavia vaatimuksia. Koulumaailma kaipaisi rauhoittumista, jotta aikaa jäisi aidosti oppimiselle ja kasvamiselle.
– Opetuksen sisältöjä on lisätty paljon ja työnkuva on muuttunut. Tuntuu siltä, että nykyisin on hirveä kiire oppia. Lisäksi moniammatillinen tuki puuttuu. Koulupsykologit, terveydenhoitajat ja kuraattorit vaihtuvat usein tai niitä ei ole ollenkaan.
Ratkaisuna tähän olisi Jussin mielestä raha. Opetus pitäisi uudella tavalla oivaltaa taloudellisestikin kannattavaksi sijoitukseksi lasten ja nuorten tulevaisuuteen. Mitä aiemmin esimerkiksi oppimisvaikeuksiin, työrauhaongelmiin tai kiusaamiseen päästään puuttumaan, sitä paremmin voidaan ehkäistä esimerkiksi syrjäytymistä.
– Rahoituksen kasvu auttaisi esimerkiksi siihen, että ryhmäkokoja saataisiin pienennettyä. Tällä olisi valtava merkitys oppimiselle, ja samalla se tukisi opettajien ja muun henkilöstön jaksamista ja sitä, että he pysyisivät työssään, Jussi kiteyttää.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Jussi muistuttaa, että ei luokan eteen voi mennä tuosta vaan. Tunnit täytyy suunnitella ja materiaalit valmistella etukäteen.
Mielikuvat lyhyistä päivistä joutavat romukoppaan
Klassinen stereotypia luokanopettajan ammatista on lyhyet päivät ja pitkät kesälomat. Alan ulkopuolisilta jää kuitenkin iso osa opettajien työstä näkemättä. Todellisuudessa päivät ovat usein iltaan venyviä rupeamia täynnä oppituntien suunnittelua, kokouksia, yhteydenpitoa vanhempiin sekä yllättäviä tilanteita, joita päivän alkaessa ei voinut ennakoida.
– Opettaminen vaatii ammattitaitoa, eikä luokan eteen voi mennä tuosta vaan. Tunnit täytyy suunnitella ja materiaalit valmistella etukäteen. Työhön kuuluu myös paljon hoidollisia elementtejä, kun auttaa oppilaita heidän ongelmiensa kanssa. Jokaisen oppilaan kohdalla avun tarjoaminen on inhimillinen prosessi. Uusi luokka syksyllä on kuin uuden yrityksen perustaminen, siihen valmistautuminen vaatii riittävän palautumisajan.
Opettajien työn arvostuksen pitäisi näkyä myös tilillä ja työoloissa
Ulkomailla kadehditaan Suomen menestystä oppimistuloksia vertailevissa Pisa-tutkimuksissa. Myös suomalaiset kertovat tutkimuksissa arvostavansa todella paljon opettajien tekemää työtä.
Työn arkeen asti arvostus ei tunnu ulottuvan.
OAJ:n syksyllä 2021 tekemän kyselyn mukaan jopa kuusi kymmenestä opettajasta harkitsee alanvaihtoa, ja keskeisimpiä syitä ovat kuormitus, liiallinen työmäärä ja riittämätön palkkataso.
Esimerkiksi maisteriksi valmistuneen luokanopettajan palkka on uran alussa reilut 2700 euroa.
OAJ tavoittelee sopimusneuvotteluissa ostovoiman turvaavia palkankorotuksia sekä palkkaohjelmaa, joka turvaisi pitkällä tähtäimellä opettajien palkkakehityksen.
Pääkaupunkiseudulla luokanopettajan palkalla tulee juuri ja juuri toimeen.
Myös Jussin mielestä alan arvostuksen pitäisi alkaa näkyä paremmin päättäjien ja työnantajien teoissa – siis palkkauksessa ja työn resursseissa.
– Pohdin usein, arvostetaanko meitä oikeasti, sillä palkassa arvostus ei näy. Siksi puheet maailman parhaasta koulusta usein suututtavat. Pääkaupunkiseudulla luokanopettajan palkalla tulee juuri ja juuri toimeen, Jussi toteaa.
Tarvitsemme osaavia opettajia nyt ja tulevaisuudessa
Koulutuksen ja opetuksen Jussi näkee merkittävänä yhteiskunnallisena muutoksentekijänä niin kansallisesti kuin globaalistikin. Esimerkiksi tyttöjen koulutuksella on ollut suuri vaikutus demokratian vahvistamisessa sekä tyttöjen ja naisten oikeuksien kehittymisessä.
Kouluissa tehdään päivittäin työtä, joka vaikuttaa suoraan kymmenientuhansien lasten oppimiseen ja tulevaisuuteen.
– Opettajan työ on systeemin ja yhteiskunnan ylläpitoa. Me kannamme lapsia ja nuoria eteenpäin, ja se, mitä me teemme tänään, voi määrittää lapsen tai nuoren koko loppuelämän suuntaa. Siksi on tärkeää pitää huolta, että Suomessa on myös tulevaisuudessa osaavat opettajat. Mitä paremmat mahdollisuudet meille annetaan työssä onnistumiseen, sitä parempi on koko Suomen tulevaisuus.