Nopea siirtymä etäopetukseen kuormitti korkeakoulujen henkilöstöä, mutta henkilöstön jaksamisen tukemiseksi ja osaamisen vahvistamiseksi on keinoja. Tuoreen Digiä ja keitaita -tutkimuksen mukaan osalla henkilöstöstä oli vahvaakin osaamista digipedagogiikkaan, mutta kolmasosa vastaajista ei ollut käyttänyt laitteita tai ohjelmia ennen poikkeusaikaa. Lähimmän johdon tuella oli suuri merkitys henkilöstön jaksamiselle.
Korkeakoulujen opetushenkilöstön työ on pirstaleista ja vaatii uudenlaista suunnittelua, johtamista ja työyhteisötaitojen kehittämistä. Tällaisia tuloksia antaa koko korkeakouluhenkilöstölle suunnattu Digiä ja keitaita -kysely.
OAJ:n, Haaga-Helia Ammatillisen opettajakorkeakoulun ja Itä-Suomen yliopiston tekemän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten erityisesti digitaalisuus, etätyö ja pandemian aikaiset järjestelyt ovat vaikuttaneet korkeakoulujen opetus- ja kehittämishenkilöstön työhön.
Digiosaamista kehittävä tasavertaisemmin
Tutkimuksesta nousee esiin toimia, joita opetushenkilöstö tarvitsee työnsä tueksi. Digipedagogiikka ja -osaaminen ovat kehittyneet pitkälti yksilölähtöisesti. Osalla henkilöstöstä on paljonkin osaamista verkossa tapahtuvaan opetus- ja ohjaustyöhön, mutta huomionarvoista on, että jopa kolmasosa vastaajista ei ollut käyttänyt laitteita tai ohjelmia ennen poikkeusaikaa.
— Opetushenkilöstöllä on oltava merkittävästi tasavertaisemmat mahdollisuudet kehittyä työssään. Digipedagoginen kehitys edellyttää, että osaamista on mahdollista vahvistaa, ja se vaatii ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen johdolta kaiken tuen, toteaa OAJ:n erityisasiantuntija Hannele Louhelainen.
Työtä on mahdollista tehdä yhä entistä enemmän aikaan ja paikkaan sitomattomana. Opetushenkilöstöstä 62 prosenttia kuitenkin koki, että kaikkea opetusta ei pysty toteuttamaan verkossa. Osa opetuksesta edellyttää edelleen esimerkiksi laboratorio-olosuhteita.
Vastaajista 89 prosenttia koki verkko-opetuksen suunnittelun vievän lähiopetusta enemmän työaikaa. Töitä joutui tekemään myös entistä enemmän vapaa-ajalla esimerkiksi verkkokokousten pitkittymisen tai uusien digipedagogisten työvälineiden haltuun ottamisen vuoksi.
— Henkilöstön osuutta työnsä suunnittelussa on edelleen vahvistettava, ja työlle on annettava riittävästi aikaa. Työ on opittava mitoittamaan uudenlaisten työtapojen mukaisesti, ei vanhoilla opeilla, sanoo OAJ:n erityisasiantuntija Pasi Repo.
Jo voinnin kyselemisellä iso merkitys
Lähimmän johdon tuki koettiin merkitykselliseksi. Voinnin kyseleminen sekä yhteisöllisten virtuaalikohtaamisten ja kokemusten jakamisen mahdollistaminen koettiin voimauttavana.
Vastaajat palautuivat työstään kesätauon aikana keskimäärin paremmin, jos he olivat saaneet tukea työssäjaksamiseen poikkeusaikana. Kritiikkiä vastaajat antoivat yhteisöjen etätyöjohtamisesta sekä liian kovista tulostavoitteista pandemian aikana.
OAJ:ssä tutkimustulokset otetaan huomioon palkkaukseen, työhyvinvointiin ja koulutuspolitiikkaan liittyvässä vaikuttamistyössä.
— Ongelmakohtiin on tartuttava aktiivisesti eri toimijoiden kesken. Korkeakoulujen on parannettava työhyvinvointikulttuuriaan entisestään, jotta henkilöstöllä on mahdollisuus tehdä työnsä hyvin. Hyvinvoiva ja työhönsä sitoutunut henkilöstö mahdollistaa suomalaisen korkeakoulutuksen kasvamisen laadullisesti uusiin mittoihin, painottaa OAJ:n erityisasiantuntija Hanna Tanskanen.
Kysely tehtiin verkkokyselynä vuoden 2020 lopussa ja siihen vastasi 924 henkilöä, joista 73 prosenttia työskenteli ammattikorkeakoulussa ja 27 prosenttia yliopistossa.
Tehty tutkimus on jatkoa vuosina 2013 ja 2019 valmistuneille Kiviä ja keitaita – Ammattikorkeakoulutyö muutoksessa -tutkimuksille.
Lue lisää tutkimuksesta Digiä ja keitaita — korkeakouluopettajat pandemian paineessa