Reetta Nisonen opettaa yläkoululaisille ja lukiolaisille kuvataidetta ja ohjaa opettajaksi opiskelevien harjoitteluja. Opettajana hän kokee, että työssä korostuu motivoinnin merkitys. Työn vaativuudesta huolestuneille opettajaopiskelijoille hänellä on selvä viesti: tärkeintä opettajana ei ole olla täydellinen vaan olla ihminen oppijoille.
Reetta Nisonen kertoo oivaltaneensa jo lukiossa haluavansa työn, jossa yhdistyvät kuvataiteet ja ihmisten kanssa oleminen. Kaverinsa esimerkin innoittamana hän haki opiskelemaan taidekasvatusta, eikä valintaa ole tarvinnut sen koommin katua.
Nyt Reetta opettaa kuvataidetta yläkoululaisille ja lukiolaisille Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulussa.
– Työ on tosi mielenkiintoista ja vaihtelevaa. Nuoret ovat mahtavan hauskoja, enkä lakkaa ihastelemasta, miten fiksuja he ovat, Nisonen sanoo.
Nuoret ovat mahtavan hauskoja, enkä lakkaa ihastelemasta, miten fiksuja he ovat.
Opetussuunnitelma määrää kuvataiteen opetuksellekin tavoitteet. Mielenkiintoa työhön tuo vapaus käyttää omaa luovuutta tavoitteisiin pääsemisessä. Moni omia kuvistuntejaan muisteleva yllättyisi siitä, miten monipuolinen oppiaine kuvataide on.
– Taide on muutakin kuin käsillä tekemistä. Tarkastelemme oppitunneilla asioita monista eri näkökulmista, koska taide liittyy monella tavalla yhteiskuntaan, ajankohtaisiin keskusteluihin ja uutisiin, Reetta kertoo.
Opettaja tukee ja auttaa löytämään omia vahvuuksia
Reetan mielestä opetuksessa korostuu motivoinnin merkitys. Jos oppilas vaikka kokee, ettei hän osaa tehdä kuvaa, ei häntä voi jättää yksin suoriutumaan tehtävän kanssa.
– Kun oppilas tulee ja sanoo, että olen huono piirtämään, niin minun tehtäväni on kertoa, että tässä ei ole kyse pelkästä piirtämisestä. Voimme yhdessä tutkia, missä kaikessa muussa hän voisi olla hyvä ja miten me voisimme yhdessä harjoitella asioita, Reetta kuvailee.
Kun oppilas tulee ja sanoo, että olen huono piirtämään, niin minun tehtäväni on kertoa, että tässä ei ole kyse pelkästä piirtämisestä.
Oman kuvataideopettajan työnsä lisäksi Nisonen ohjaa opettajaopiskelijoiden harjoitteluja. Opettajaksi opiskelevien ohjaaminen on auttanut häntä myös pohtimaan omaa identiteettiään opettajana.
– Jos yhdellä sanalla pitäisi kuvailla suhdettani työhöni, se olisi ‘sitoutunut’. Olen sitoutunut siihen, mitä teen. Olen sitoutunut työyhteisööni ja niihin nuoriin, joiden kanssa työtäni teen. Ja olen varma, että työn jäljessä näkyy tämä rakkauteni lajiin.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
Opettajat tarvitsisivat lisää tukea uran alkuun
Reetan työpaikalla ohjataan lasten ja nuorten lisäksi tulevia opettajia, jotka suorittavat Norssissa opetusharjoittelujaan. Tulevien opettajien ohjaajana Reetta tietää, millaisia ajatuksia heillä liittyy ammatinvalintaan.
– Tulevat opettajat ovat yllättävänkin usein huolissaan siitä, miten tässä työssä jaksaa. Mielikuva työn raskaudesta johtunee osittain median tavasta uutisoida opettajien työstä, mutta osittain myös siitä, että työ ihan oikeasti on vaativaa. Alalle hakeutuvat ihmiset ovat usein myös tosi tunnollisia ja taipuvaisia perfektionismiin.
Tulevat opettajat ovat yllättävänkin usein huolissaan siitä, miten tässä työssä jaksaa.
Tunnollisuus yhdistettynä vaativaan työhön ja siihen, että opettajan työssä ei ole muiden ammattien tapaan työaikoja, voi johtaa nopeasti uupumiseen. Reetta kannustaa jokaista tulevaa ja nykyistä opettajaa olemaan armollinen itseään kohtaan.
– Opettajan työssä on tärkeää oppia vetämään rajat sille, kuinka paljon vaatii itseltään. Ei minusta ole oppilaillekaan iloa, jos olen vetänyt itseni piippuun näennäisellä täydellisyyden tavoittelulla. Eivät oppilaatkaan sitä odota, vaan he odottavat, että opettaja on läsnä, rehellinen, avoin ja inhimillinen, Reetta sanoo.
Hän toivoo, että jokainen uran alussa oleva opettaja saisi ensimmäisessä työpaikassaan vertaistukea kokeneemmalta kollegalta.
– Tukea pitäisi tarjota silloin, kun sitä eniten tarvitaan. Opettajan työ kyllä helpottuu sitä mukaa, kun kokemus, opetusmateriaalit ja itseluottamus karttuvat. Ne kaikki tekevät työn arjesta helpompaa.
Tukea pitäisi tarjota silloin, kun sitä eniten tarvitaan. Opettajan työ kyllä helpottuu sitä mukaa, kun kokemus karttuu.
Reetta toivoo opettajan ammatin säilyvän houkuttelevana, koska työssä on niin paljon hyvää ja tärkeää.
–Parhaita puolia työssä on se, että koko ajan oppii uutta. Myös se on ihan valtavan hienoa, kun teini-ikäinen oppilas kertoo kuvataiteen opetuksen avanneen uusia näkökulmia tai kokonaan uusia tapoja ajatella. Sellainen palaute lämmittää sydäntä joka kerta.