Joanna Lukkarila opettaa alakoululaisia keskellä muutosta sykkivää Helsingin kantakaupunkia. Hänelle opettajan työssä on puolustamisen arvoista sen perimmäinen merkitys: puolustaa yhteiskunnan tasa-arvoa ja tarjota oikeudenmukainen ja huolehtiva kasvuympäristö lapsille.
Luokanopettaja Joanna Lukkarila opettaa ekaluokkalaisia yli 500 oppilaan alakoulussa Helsingin Kalliossa. Oman luokkansa lisäksi hän opettaa valinnaisia käsitöitä ja tietotekniikan kursseja.
– Tykkään työstäni siksi, että pääsen joka päivä näkemään oppimisen ilon. Näen myös huonoja päiviä, mutta nekin kuuluvat opettajan työhön, Joanna sanoo.
Yksilöllinen tuki on tärkeää, mutta joskus mahdotonta
Ennen opettajankoulutuksen aloittamista Helsingin yliopistossa Joanna teki opettajan sijaisuuksia eri kouluissa. Sijaistaminen tutustutti kouluarkeen, joka tuntui välillä olevan kaukana niistä ajatuksista, joista opettajankoulutuksessa puhuttiin.
Jokainen oppilas on erilainen, ja opettajan työssä olisi tärkeää pystyä kohtaamaan oppilaat yksilöinä. Opettajan tehtävä on vastata jokaisen henkilökohtaisiin haasteisiin ja antaa opetussuunnitelman vaatimaa yksilöllistä tukea. Arjen todellisuus on usein tämän ihanteen tiellä.
– Todellisuus on nyt sitä, että oppilaita voi olla luokassa kolmekymmentä. Silloin jokaisen yksilöllisessä kohtaamisessa ja tukemisessa on ammattilaisellakin aikamoiset saappaat täytettävänä, Joanna toteaa.
Vaikeinta työssä onkin ehkä tasapainoilu työn vaatimusten ja resurssien epäsuhdan kanssa.
– Ryhmäkokoja pitäisi pienentää, jotta jokaiselle oppilaalle voitaisiin antaa riittävästi tukea ja aikaa. Nyt pitää vaan ajatella päivä ja haaste kerrallaan. Tilanne on henkisesti raskas, koska teemme töitä ihmisten kanssa ja jokaista haluaisi opettajana auttaa. Kaikki ekaluokkalaiset eivät osaa vielä edes lukea, ja jos heitä on luokassa 30, on yksilöllisen tuen antaminen yksinkertaisesti mahdotonta, Joanna sanoo.
Tasa-arvon hyväksi pitää tehdä työtä
Joanna pitää yhteiskunnallista tasa-arvoa tärkeänä arvona, ja sitä hän haluaa opettajana edistää. Tekemistä riittää. Oppilaat tulevat erilaisista perheistä, ja perheillä on erilaiset mahdollisuudet ja kyky osallistua koulunkäynnin tukemiseen, esimerkiksi kielitaidon puutteen takia. Kaikkia ongelmia koulu ei yksinään pysty ratkaisemaan.
– Olen itse työskennellyt vain helsinkiläisissä kouluissa, mutta OAJ:n valtuustotyössä on tullut selväksi, että eriarvoistuminen on myös koko Suomen tasolla suurta. Se myös näkyy eri tavoilla eri puolilla. Suurissa kaupungeissa opetuksen järjestämiseen tuo töitä luokkien monimuotoisuus, kun taas pienten kuntien kouluissa yhä useammin se, että oppilaita on aiempaa vähemmän.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
Yhteiskuntamme arvokkaimmasta voimavarasta on pidettävä huolta
Tasa-arvon edistämisen lisäksi Joannalle on opettajuudessa tärkeää oikeudenmukaisuus, avoimuus ja sivistyksen vaaliminen sekä se, että jokaisen on turvallista olla koulussa. Hän on ylpeä opettajan ammatista ja korkean koulutuksen tuomasta osaamisesta ja toivoo, että useampi suomalainen näkisi, miten tärkeästä työstä on kyse.
– Ilman koulutusta meillä ei ole sivistystä, ja ilman sivistystä meillä ei ole toimivaa yhteiskuntaa. Koulutusta tarvitaan, jotta me pystymme olemaan ihmisiä ihmisille.
Opettajayhteisön hyvä ilmapiiri on Joannalle tärkeä voimavara työssä. Kollegoiden seurassa viihdytään, ja yhteistyö onnistuu joustavasti. Yhteinen, arvokas tehtävä kantaa läpi vaikeidenkin päivien.
– Olen ylpeä siitä vaikutuksesta, joka työllämme on koko yhteiskunnalle. Siitä, että kasvatamme sivistyneitä, lukutaitoisia ja laskutaitoisia nuoria, joilla on loistava kielitaito. Välillä turhauttaa, kun tuntuu, että opetuksen hyvää laatua pidetään Suomessa lähes itsestäänselvyytenä. Mutta ehkä sen voi ajatella merkkinä siitä, että me opettajat olemme vaikeista oloista huolimatta onnistuneet tekemään työmme hyvin.