Mistä tulevat koulutuksen rahat ja miten ne saadaan riittämään, kun sivistyspalvelujen järjestämisestä tulee soten myötä kuntien suurin tehtävä? Esimerkiksi näitä asioita puitiin koulutuksen rahoitusta käsitelleessä OAJ:n seminaarissa viime perjantaina Akavatalossa Helsingissä.
Seminaarin avauspuheenvuorossa OAJ:n koulutusjohtaja Heljä Misukka ihmetteli sitä, mihin vuosia jatkuneet koulutusleikkaukset ovat nyt unohtuneet.
Vaikka nykyhallitus on lisännyt kasvatuksen ja koulutuksen rahoitusta, kertaluonteiset rahat eivät paikkaa murentumaan päästettyä perustaa.
– Hankehumpasta on päästävä vakaaseen perusrahoitukseen, Misukka vaati.
Kuntaministeri Sirpa Paateron mielestä hankkeet ovat olleet helppo tapa kohdentaa rahaa, mutta ne ovat pistemäisiä ja hallinnollisesti raskaita.
– Hankkeille on paikkansa, mutta perusrahoitus on se, jolla pitäisi pääasiassa tulla toimeen, Paatero sanoi puheenvuorossaan iltapäivällä.
Miljoonien sijasta puhuttava miljardeista
Paikalla Akavatalon Valopihalla oli parikymmentä ihmistä. Valtaosa seminaariväestä seurasi etänä sivistystoimen asiantuntijoiden ja kuntapäättäjien puheenvuoroja, joissa haettiin kokonaiskuvaa koulutuksen rahoituksen mutkikkaasta palapelistä.
Näyttää siltä, että hankeajattelu on pirstonut rahoitusta ja vienyt huomiota isosta kuvasta lillukanvarsiin.
Erityisasiantuntija Sanna Lehtonen opetus- ja kulttuuriministeriöstä muistuttikin kuulijoita siitä, että kunnat järjestävät vuosittain koulutusta noin 13,5 miljardilla euroilla. Kehittämismiljoonat pitäisi suhteuttaa tähän kokonaisuuteen.
– Puhutaanko eduskunnassakin koulutuksen miljoonista silloin, kun pitäisi puhua koulutuksen miljardeista? OAJ:n koulutuspolitiikan päällikkö Jaakko Salo komppasi kysymyksellään Lehtosen pohdintoja.
Myös viimeviikkoisessa budjettiriihessä saatiin kertaluonteista rahaa, esimerkiksi 70 miljoonaa lisäeuroa ammatillisten opettajien palkkaamiseen.
– Se on sinänsä hyvä asia, mutta kyllä opettajien palkkojen pitäisi olla perusrahoitusta, Misukka muistutti.
Koulutus auttaa taloutta nousuun
Sanna Lehtonen painotti, että valtaosa koulutuksesta maksetaan veroilla, ei valtionosuuksilla.
Verotuloja tuottaa talouskasvu, jonka välttämättömyyttä johtaja Mika Maliranta Palkansaajien tutkimuslaitokselta perusteli esityksessään. Siihen tarvitaan koulutuksen tuottamia innovaatioita sekä työvoimaa, joka osaa ottaa käyttöön innovaatiot ja työn tuottavuutta lisäävän teknologian.
Talouden tutkijana Malirantaa kismitti OECD:n tilasto, jonka mukaan koulutuksen huippumaana tunnettu Suomi on jäämässä jälkeen korkeakoulutettujen määrässä ja jonka mukaan esimerkiksi Ruotsi ja Tanska ovat jo menneet ohi.
Ison ja pienen kunnan haasteet
Kuntaliiton opetus- ja kulttuuriyksikön johtaja Terhi Päiväranta huolehti, millä resursseilla kunnat tulevat järjestämään koulutuspalveluja, kun rahoitus myllätään uusiksi ja suuri osa verotuloista katoaa soten myötä.
Seminaarin puheenvuoroissa nousivat esiin pienten ja suurten kuntien erilaiset haasteet.
Keskustan kansanedustaja Markus Lohi otti esimerkiksi 20 000 asukkaan Kemin, jossa koululaisten määrä putoaa kolmanneksella vuoteen 2030 mennessä.
Vantaan kaupunginjohtaja Ritva Viljanen kertoi, että Vantaalla väestö kasvaa voimakkaasti ja varhaiskasvatukseen tulee 3500 lasta lisää vuoteen 2030 mennessä.
– Lisäksi Vantaan koululaisista 30 prosenttia puhuu kotikielenään muuta kuin suomea ja ruotsia. Vuonna 2030 luku on noin 38 prosenttia, Viljanen totesi.
Kuntien yhteistyötä tarvitaan
Kuntaministeri Paatero mietti, riittääkö kuntien oma yhteistoiminta vai halutaanko lainsäädännöllä määritellä, miten palveluja järjestetään.
– Eikö vahvempi lainsäädäntö olisi hyvä selkänoja sivistystoimenjohtajalle, kun hän pitää koulutuksen puolia? Heljä Misukka heitti kysymyksen.
Kuntien edustajat eivät kuitenkaan lämmenneet lainsäädännön vahvistamiselle, vaan panivat toivonsa kuntien yhteistyöhön.
Yhteistyörakenteita tarvitaan esimerkiksi oppilashuollossa, kun psykologit ja kuraattorit siirtyvät pois kunnista hyvinvointialueille.
– Meillä oppilashuollon palvelut ovat jo siirtyneet yhdeksän kunnan muodostamaan Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiriin. Kun sama tehtävä on edessä muillakin kunnilla, meiltä kannattaa kysellä kokemuksia siitä, mitä kannattaa tehdä ja mitä on viisasta välttää, kehotti Lappeenrannan opetustoimenjohtaja Mari Routti.
Työhyvinvointia ja parempaa palkkaa
Markus Lohen mielestä kuntatyönantajien pitää huolehtia siitä, että koulut ovat työyhteisöjä, joissa opettajat voivat hyvin.
– Jos opettajat väsyvät työssään, se alkaa näkyä oppilaissakin, Lohi sanoi.
Ritva Viljanen sanoi huutavansa hurraata Lohen puheenvuorolle. Jos opettajat eivät voi hyvin, alan vetovoima hiipuu.
– Kahden viime vuoden aikana pätevistä opettajista on alkanut tulla yhä enemmän pulaa. Vaihtuvuutta on paljon, ja koko työyhteisö kärsii tilanteesta, Viljanen totesi.
Kuntaliiton Terhi Päivärannan mielestä pitää panostaa esimerkiksi hyvään johtajuuteen, koska palkoilla pystytään kilpailemaan julkisella sektorilla heikosti.
OAJ:n neuvottelujohtaja Petri Lindroos haastoi Päivärinnan näkemystä ja vaati palkkaelementtiä mukaan palettiin, jolla opettajia houkutellaan.
– Jos on pula henkilöstöstä, tilanteen korjaamiseen tarvitaan myös parempaa palkkaa. Pääkaupunkiseudulla eläminen on niin kallista, että 2 500 euron palkalla ei pitkälle pötkitä, Lindroos sanoi.
Seminaarin antia puidaan myös Opettaja-lehden numerossa 16/24.9.
Teksti: Tiina Tikkanen
Kuva: Leena Koskela