Korkeakouluihin kohdistuu suuria yhteiskunnallisia odotuksia, ja tärkeä avain niihin vastaamiseksi on henkilöstön hyvinvoinnista huolehtiminen. Tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikon mukaan korkeakoulujen kehittämisessä tulisi kuulla enemmän korkeakouluja ja niiden henkilöstöä.
Suunnannäyttäjä ja uuden luoja koronan jälkeisessä ajassa. Uusia osaajia työelämään, jatkuvaa oppimista, tutkimustietoa elinkeinoelämän uudistamiseksi. Ratkaisuja viheliäisiin ongelmiin.
Muun muassa näin Educan korkeakouluseminaarin keskustelijat arvioivat suurimpia korkeakouluihin kohdistuvia odotuksia. Verkkoseminaarissa perjantaina keskustelemassa olivat tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko, Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston Arenen puheenjohtaja Mervi Vidgren, Yliopistojen rehtorineuvoston Unifin puheenjohtaja Keijo Hämäläinen ja OAJ:n koulutusjohtaja Heljä Misukka.
Saarikko totesi, että korkeakoulujen kehittämisen tulisi ohjautua enemmän ”alhaalta ylöspäin”, ja poliittisen järjestelmän tulisi keskittyä enemmän kuuntelemaan korkeakouluissa käytännön työtä tekeviä.
– Nyt koko korkeakouluyhteisö, korkeakoulujen henkilöstö, jää minulle varsin etäiseksi. Meidän on ministeriönä pystyttävä parempaan, Saarikko sanoi.
Hyvinvointia syövät määräaikaisuudet sekä henkilöstövaje
OAJ:n Misukka nosti henkilöstön hyvinvointia heikentävinä tekijöinä yliopistojen runsaat määräaikaiset työsuhteet ja ammattikorkeakoulujen vähentyneet opetushenkilöstön samalla, kun tutkintomäärää on kasvatettu.
Saarikon mielestä esiin nousi aivan oikeita huolia. Hän pohti, mikä merkitys määräaikaisuuksista aiheutuvalla epävarmuudella on siihen, miten sitoutuneesti ja luovasti henkilöstö pystyy työskentelemään. Hän kuitenkin totesi, että henkilöstön työhyvinvointi on ensisijaisesti yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen oma asia.
Saarikko yhtyi Heljä Misukan ajatukseen siitä, että jokainen opiskelija ansaitsee innostuneen opettajan.
– Jos korkeakoulu on kiinnostunut henkilöstön hyvinvoinnista, se saa myös opiskelijoilta paremmat arviot tyytyväisyydestä, Saarikko totesi.
Arenen Vidgrenin mukaan työhyvinvoinnissa olennaista on, että henkilöstö kokee työnsä merkitykselliseksi. Hän korosti myös yhteisöllisyyden merkitystä.
Korkeakoulujen tehtävä näkyväksi, mitä rahalla saa
Läpi keskustelun puhutti kysymys rahoituksesta, sen ennakoitavuudesta ja riittävyydestä.
Saarikko sanoi ymmärtävänsä, että koulutuspoliittiseen selontekoon vaaditaan sitoumuksia rahoitukseen samaan tapaan kuin puolustuspoliittisessa selonteossa on sitouduttu hävittäjähankintoihin.
– Te haastatte meitä poliitikkoja oikeassa asiassa. Heitän kuitenkin vastapallon: korkeakoulukentän on perusteltava, missä se raha näkyy, mitä yhteiskunta saa vastineeksi.
Tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja arvostusta opetustyölle
Unifin Hämäläisen mukaan tärkein keino odotuksiin vastaamiseksi on pitkäjänteisyys. Yliopistojen tutkimuksessa ja koulutuksessa ei voi saada pikavoittoja.
– Nyt teemme investointeja siihen, millainen työelämä on vuonna 2030.
OAJ:n Misukka nosti tärkeimmäksi keinoksi odotuksiin vastaamisessa opetuksen ja kohtaamisten merkityksen.
– Olisi tärkeää, että annettaisiin tutkimuksen ohessa myös opetustyölle arvo, ja opetuksella voisi meritoitua aivan huipulle asti.
#educa2021 #kksemma
Teksti: Heta Lievonen
Kuva: Leena Koskela