Ajatuksen opettajista kansankynttilöinä voi heittää romukoppaan ja olla oma itsensä. Tätä mieltä ovat luokanopettajat Esko Kyrö ja Jani Leminen. He jakavat opettajaopiskelijoille omalla opettajanurallaan kertyneitä vinkkejä arjen keventämiseen.
Opettajankoulutuksen hakijamäärät laskevat. Yhä useampi opettaja uupuu ja kokee, ettei aika riitä lisääntyvistä tehtävistä ja vaatimuksista selviytymiseen. Moni harkitsee alanvaihtoa.
Julkisuudessa on viime vuosina nähty paljon otsikoita ja keskusteluja, jotka piirtävät opettajan ammatista synkkää kuvaa. Keskustelun sävy sai Vantaalla Rajatorpan koulussa luokanopettajina työskentelevät Esko Kyrön ja Jani Lemisen istumaan alas.
– Tilastot uupumisesta ovat tietysti totta, mutta aloimme pohtia, teemmekö me jotain väärin, kun emme ole lainkaan kyynistyneitä tai väsyneitä työhömme. Aloimme koota yhteen arkisia vinkkejä, jotka ovat auttaneet meitä pitämään huolta jaksamisesta ja viihtymään opettajan työssä, Kyrö sanoo.
Vastauksia kysymyksiin, joita ei opettajankoulutuksessa käsitellä
Kaksikon opettajanura alkoi 2000-luvun taitteessa. Uran varrella he ovat arjessaan törmänneet moneen tilanteeseen ja kysymykseen, johon opettajankoulutus ei tarjoa ratkaisua. Esimerkiksi huoltajien kanssa toimimiseen ei tuoreella opettajalla ole välttämättä lainkaan valmiita toimintatapoja, jolloin Wilma-viestittelystä voi herkästi kasvaa kuormittava aikasyöppö.
– Jos Matti heittää Tepon kumin lattialle, niin ikävää käytöstähän se on, mutta ei siitä kannata Wilmaan mitään kirjoitella. Jutellaan asiasta koulussa, sovitaan ja paiskataan lopuksi kättä päälle, Leminen toteaa.
Jos Matti heittää Tepon kumin lattialle, niin ikävää käytöstähän se on, mutta ei siitä kannata Wilmaan mitään kirjoitella.
Tällaisilla konkreettisilla vinkeillä kaksikko haluaa vähentää etenkin opettajaopiskelijoiden ja uransa alussa olevien opettajien huolia arjen kuormittavuudesta ja olla osaltaan vaikuttamassa siihen, että ala säilyy houkuttelevana.
Tarkoituksena Kyröllä ja Lemisellä on koronan hellitettyä kiertää eri yliopistoissa puhumassa kokemuksistaan. Etänä järjestetty pilottitilaisuus Jyväskylän yliopiston opiskelijoiden kanssa sai tulevilta opettajilta valtavan hyvän vastaanoton.
– Keskusteluun osallistuneet opettajaopiskelijat pitivät varmana, että he törmäävät työssään riittämättömyyden tunteeseen. Se on hälyttävää mutta myös vahvistaa tunnetta, että tällaiselle on tarvetta. Esimerkiksi stressinhallinnasta puhutaan kyllä paljon ilmiönä, mutta vähemmän siitä, miten sitä voi ihan oikeasti arjessa ehkäistä. Me kerromme, millaiset ratkaisut meillä ovat toimineet ja ehkäisseet väsymistä ja kyynistymistä, Kyrö kertoo.
Stressinhallinnasta puhutaan kyllä paljon ilmiönä, mutta vähemmän siitä, miten sitä voi ihan oikeasti arjessa ehkäistä.
Kansankynttiläajatuksen voi heittää romukoppaan
Esko Kyrön tuntee moni sosiaalisesta mediasta ja hänen E20-blogistaan. Sisällöissään hän yhdistelee luontevasti kaikkea opettajan arjesta täydellisen kasvorasvan etsintään.
– Haluamme Janin kanssa sanoa opettajaksi opiskeleville ja miksei kollegoillekin, että opettajan ei tarvitse olla täydellinen. Kansankynttiläajatuksen voi heittää romukoppaan, Kyrö sanoo.
Haluamme sanoa opettajaksi opiskeleville ja miksei kollegoillekin, että opettajan ei tarvitse olla täydellinen.
Hänellä tämä ajatus kumpuaa opiskeluajoista asti.
–Someakin aloin tehdä sillä ajatuksella, että näytän, että opettaja on täysin normaali ihminen. Opettajuus ei ole rooli, jota esitetään, vaan jokaisen kannattaa olla oma itsensä ja unohtaa täydellisyyden tavoittelu.
5 nostoa Eskon ja Janin arkinikseistä
1. Töiden priorisointi
Tee vaativimmat tai raskaimmat työt silloin, kun sinulla on eniten virtaa. Karsi ylimääräinen pois äläkä ajattele, että juuri sinun pitäisi haalia hoidettavaksesi kaikki koulun vastuutehtävät.
Jokaista paperilappusta ei tarvitse laminoida, vaan sekin aika kannattaa käyttää hengähtämiseen ja omien akkujen lataamiseen. Pirteällä ja jaksavalla opettajalla on pirteät ja jaksavat oppilaat.
2. Yhteistyö kodin kanssa
Käytä Wilmaa vain tiedottamiseen. Mielipiteiden vaihto Wilmassa aiheuttaa helposti väärinkäsityksiä ja kuormittaa. Älä siis kirjoita Wilmaan asioista, jotka voidaan sopia oppilaiden kesken koulussa.
Jos eteen tulee ongelmatilanne, joka vaatii yhteistä keskustelua, kutsu huoltajat ja oppilaat keskustelemaan ja selvittämään asia pyöreässä pöydässä.
3. Ideoiden ”parastaminen”
Älä käy pedagogista kilpajuoksua kollegaasi äläkä itseäsi vastaan, vaan kerää hyviä ideoita talteen ja uusiokäytä ne.
Opetusmaailmassa riittää uusia innovaatioita ja virtauksia, mutta kaikkeen uuteen ei tarvitse lähteä mukaan eikä varsinkaan luopua kaikista aiemmin hyväksi havaituista toimintatavoista.
4. Tuntien suunnittelu
Oppitunnin suunnitteluun käyttämäsi aika ei korreloi ollenkaan tunnin onnistumisen kanssa. Tämä liittyy vahvasti ideoiden parastamiseen.
Jos olet itse aikaa sitten keksinyt toimivan tavan opettaa jonkin asian, niin älä suotta yritä keksiä pyörää uudestaan. Jos taas kollegallasi on idea, jota voisit soveltaa omalla oppitunnillasi, hyödynnä sitä sen sijaan, että alkaisit miettiä asiaa kokonaan alusta asti.
5. Opettajana oleminen
Opettajan työtä tehdään vahvasti oman persoonan kautta. Opettajuus ei siis ole rooli, jota esitetään tai jota harjoitellaan.
Jätä täydellisyyden tavoittelu. Ole rohkeasti oma itsesi.
Teksti: Heikki Pölönen
Kuvat: Sakari Piippo