Tutkimuksen mukaan ammatillisten opettajien yleisimmät uhkat tulevat oppilaiden toiminnasta. Käytännön koulutusta ja harjoittelua tarvitaan erityisesti aggressioiden kohtaamiseen.
Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunta sekä Tampereen ammatillisen opettajakorkeakoulun PrepSec-tutkimushankkeessa selvitettiin ammatillisten opettajien valmiuksia arjen turvallisuushaasteisiin.
– Turvallisuusympäristö on muuttunut ammatillisissa oppilaitoksissa kymmenen viime vuoden aikana ratkaisevasti. Esimerkiksi opiskelijoiden mielenterveysongelmat, huumeiden ja päihteiden käyttö ja resurssien puute vaarantavat yhä useammin turvallisuutta. Julkiseen keskusteluun nousevat vakavin väkivalta ja tapaukset, joita oppilaat ovat esimerkiksi kuvanneet ja jakaneet sosiaalisessa mediassa, tutkija Johanna Liljeroos-Cork Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnasta kertoo.
Uhkien ja turvallisuuskoulutuksen epäsuhta
Tutkimukseen osallistui viisi ammatillista oppilaitosta. Tutkimusaloiksi valittiin tunnistetut riskialat sosiaali- ja terveysala sekä logistiikka-ala sekä verrokiksi liiketalouden ala. Kyselyyn vastasi 220 opettajaa anonyymisti.
Opettajista 52 prosenttia oli sitä mieltä, että heillä on riittävästi keinoja turvallisuusuhkien ratkaisemiseksi, kun taas 32 prosenttia ilmoitti, että niin ei ole.
Kohdeorganisaatioissa turvallisuuskoulutukseen oli kolmen viime vuoden aikana osallistunut 80 prosenttia vastanneista. Koulutusten pääpaino oli ollut perinteiseen safety-turvallisuuteen kuuluvissa pelastuskoulutuksissa ja -harjoituksissa sekä ensiapukoulutuksissa, jotka muodostivat 52 prosenttia kaikista kolmen viime vuoden aikana käydyistä koulutuksista.
– Opettajien vastaanottaman turvallisuuskoulutuksen ja kohdattujen turvallisuushaasteiden välillä oli ilmeinen epäsuhta, Liljeroos-Cork sanoo.
Tulosten mukaan opettajien tiedolliset ja taidolliset turvallisuusvalmiudet tällaisten ulkoisten uhkien edessä ovat kapeahkot.
– Kun opettajat kohtaavat väkivaltaisen oppilaan, he voivat mennä lukkoon ja lamaantua tai vastata aggressioon aggressiolla, etenkin, jos eivät ole saaneet tilanteisiin mitään koulutusta ja harjoitusta, Liljeroos-Cork jatkaa.
– Opettajien turvallisuuden takia on erittäin tärkeää, että koulutukset vastaavat todellisia turvallisuushaasteita, jotta opettajat tietävät, mitä tehdä mahdollisissa vaaratilanteissa. Työnantajan on huolehdittava, että tarvittavat koulutukset järjestetään, toteaa OAJ:n erityisasiantuntija Teija Golnick.
Uhkatilanteet raportoitava aina
Tutkimustulosten mukaan opettajilla on korkea kynnys tehdä ilmoituksia paitsi työnantajalle, myös viranomaisille. Joissain tilanteissa he jopa yrittävät selvittää itse sellaista väkivaltaa, joka ehdottomasti olisi poliisiasia. Tämä heijastaa oppilaitoksen puutteellista turvallisuuskulttuuria. Oppilaitoksissa saattaa vallita myös niin sanottu sietämisen kulttuuri: ajatellaan, että tämä työ nyt vain on tällaista.
– OAJ vaatii, että kouluissa ja oppilaitoksissa kaikki väkivaltatapaukset ilmoitetaan työpaikan ohjeiden ja käytäntöjen mukaan, jotta turvallisuutta voidaan työpaikoilla parantaa. Työpaikkojen toimintamalleihin uhkatilanteissa on perehdytettävä ja mikäli sellaista ei ole, on sellainen tehtävä pikaisesti työsuojelun yhteistoiminnassa, Golnick sanoo.
– Sietämisen kulttuurissa uhkatapahtumista ei raportoida työnantajalle, vaikka niiden vakavuus sitä vaatisi. Tämä vaikuttaa turvallisuuskoulutuksen laatuun ja heikentää organisaation turvallisuutta pitkällä aikavälillä. Kun työnantajalta puuttuu todenmukainen kokonaiskuva, se ei voi suunnitella turvallisuuskoulutuksiakaan todellisiin riskeihin perustuen, kertoo Liljeroos-Cork.
– Työnantaja on vastuussa työntekijöiden turvallisuudesta. Työnantajien on rohkaistava opettajia ilmoittamaan kaikki kohtaamansa väkivalta työpaikan käytänteiden mukaisesti. Näillä toimenpiteillä luodaan hyvää ja välittävää turvallisuuskulttuuria, Golnick toteaa.