Opettajan työ ei suinkaan lopu siihen, kun oppitunti päättyy. Tätä korostaa eurooppalaisten opettajien yhteisen järjestön Etucen puheenjohtaja Susan Flocken. Hän on huolissaan opettajien uupumisesta mutta uskoo, että ammattijärjestöt voivat auttaa lisäämään hyvinvointia ja opettajan työn houkuttelevuutta.
Rehtoreista liki puolet on uupuneita tai vaarassa uupua, kertoo tammikuussa julkaistu Rehtoribarometri.
Myös opettajien hyvinvoinnin mittarit ovat pitkään näyttäneet punaista esimerkiksi OAJ:n työolobarometrissä.
Mikä saa opettajat uupumaan? Opettajajärjestöjen eurooppalaisen kattojärjestön Etucen puheenjohtaja Susan Flocken haluaa ennen kysymykseen vastaamista avata opettajien työn poikkeuksellisuutta. Moni ei nimittäin ymmärrä, mitä kaikkea työ pitää sisällään.
– Opettajat ovat tietenkin pedagogiikan sekä opettamiensa aineiden eksperttejä. Heidän työnsä on kuitenkin myös paljon muuta kuin oppituntien pitämistä. He suunnittelevat tuntinsa, ohjaavat koko ryhmän työskentelyä, huolehtivat oppijoiden yksilöllisistä tarpeista, ovat yhteydessä huoltajiin, valmistelevat erilaisia retkiä, hoitavat hallinnollisia hommia ja paperitöitä – ja paljon muuta. Opettajan työt eivät siis todellakaan lopu siihen, kun oppitunti loppuu, Flocken toteaa.
Työn vaativuutta on lisännyt viime vuosina se, että koulutuksen rahoitusta on viime vuosina leikattu, Suomessakin. Euroopassa koulutusta riivaavat leikkausten lisäksi yksityistämiskehitys ja kaupallistuminen.
– Monelle opettajalla tuovat lisästressiä myös työsuhteiden lisääntyvä epävarmuus. Euroopan tasolla tämä epävarmuus vaivaa erityisesti yksityisellä opetusalalla sekä korkeakoulutuksessa.
Työ kuormittaa, häirintä lisääntyy
OAJ julkaisi tällä viikolla opettajille suunnatun oppaan, joka auttaa työssä vastaan tulevissa vaikeissa tilanteissa ja antaa vinkkejä esimerkiksi vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön.
Flockenin mukaan juuri jatkuva vuorovaikutus oppilaiden ja huoltajien kanssa tekee työstä emotionaalisesti ja psykologisesti erittäin kuormittavaa. Jatkuva vuorovaikutus lisää myös opettajien riskiä joutua niin sanotun kolmannen osapuolen väkivallan uhreiksi.
– Olemme havainneet opettajien häirinnän lisääntyneen ja saaneen uusia muotoja. On suullista häirintää, verkossa tapahtuvaa häirintää sekä ihan fyysistä väkivaltaa. Tämä uhkaa jo vähentää opettajan työn vetovoimaa, Flocken sanoo.
Opettajiin kohdistuu suullista häirintää, verkossa tapahtuvaa häirintää sekä ihan fyysistä väkivaltaa. Tämä uhkaa jo vähentää opettajan työn vetovoimaa.
Hän kertoo monen opettajan kokevan, että työn hallinnan tunne on vähentynyt. Tämä on pitkälti seurausta erilaisista uudistuksista, joissa opettajien näkemystä ei olla riittävästi huomioitu.
– Suomalaiskouluissa on hyviä käytäntöjä osallistavasta johtamisesta – siitä, että opettajat pääsevät työpaikallaan vaikuttamaan uudistusten toteuttamiseen. On tärkeää, että opettajat pääsevät oikeasti vaikuttamaan työhönsä.
Ammatin pitää säilyä vetovoimaisena
Vaativan työn tekeminen jatkuvien muutosten keskellä voi pahimmillaan johtaa vakaviin ja pitkäkestoisiin seurauksiin. Kukaan ei veny loputtomiin, vaan jossain vaiheessa terveys ja hyvinvointi heikentyvät, jos ongelmiin ei löydy ratkaisua.
– Moni opettaja kärsii pitkään jatkuneesta työstressistä, palaa loppuun tai jopa masentuu. Tämä kertoo selvästi työolojen yleisestä heikentymisestä.
Flockenin mukaan on yhä yleisempää, että opettajat pohtivat alanvaihtoa tai pahimmillaan jopa tulevat siihen tulokseen, että heillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jättää rakastamansa ammatti.
– Koulutusjärjestelmät kaikkialla Euroopassa kärsivät opettajapulasta, ja se vaarantaa koko alan tulevaisuuden. Päättäjien pitäisi tarttua toimeen ja löytää keinot ongelman ratkaisemiseksi. Jos siinä epäonnistutaan, seurauksena on koulutuksen laadun rapautuminen koko Euroopassa. Ja tällä olisi todella kauaskantoisia yhteiskunnallisia vaikutuksia.
Koulutusjärjestelmät kaikkialla Euroopassa kärsivät opettajapulasta, ja se vaarantaa koko alan tulevaisuuden. Päättäjien pitäisi tarttua toimeen ja löytää keinot ongelman ratkaisemiseksi.
Ammattijärjestöjen jatkettava hälytyskellojen soittamista
Susan Flocken ei suostu luopumaan toivosta. Kehitys on pitkään kulkenut huonoon suuntaan, mutta suuntaa on mahdollista muuttaa.
Päättäjät pitää vain saada ymmärtämään, miten arvokkaita asioita opettajan työ ja ammatin vetovoimasta huolehtiminen on.
– Ammattijärjestöt ovat opettajien ääni, ja siksi meidän täytyy olla vahvasti mukana edistämässä opettajien hyvinvointia. Koulutuspolitiikassa olemmekin soitelleet hälytyskelloja hyvinvoinnin rapautumisesta jo vuosia, Flocken kertoo.
Ammattijärjestöt ovat opettajien ääni, ja siksi meidän täytyy olla vahvasti mukana edistämässä opettajien hyvinvointia.
OAJ hakee kevään sopimusneuvotteluista myös ratkaisuja työhyvinvoinnin parantamiseksi.
Edunvalvonta ei kuitenkaan ole Flockenin mukaan pelkkää sopimusten neuvottelemista. Ammattijärjestöjen tehtävä on Flockenin mukaan vaikuttaa niin paikallisesti kuin valtion ja Euroopan tasolla siihen, että julkisesti rahoitettu koulutusjärjestelmä nähdään sijoituksena ja että sen rahoitus on vakaata ja riittävällä tasolla.
Lisäksi ammattijärjestöjen keskeisenä tehtävänä on pitää yllä keskustelua opettajille tärkeistä asioista ja tuoda opettajien näkemykset päättäjien tietoon.
– Tämä on todella tärkeää jatkossakin, jos haluamme kääntää huonoja kehityssuuntia paremmiksi ja parantaa kaikkien koulutus-, kasvatus- ja tutkimustyötä tekevien työoloja.
Konkreettisia ratkaisuja ja hyvien käytäntöjen jakamista
Ammattijärjestöt tekevät myös konkreettista työtä jäsentensä hyvinvoinnin ja työolojen eteen. OAJ:llä on käynnissä työhyvinvoinnin lukuvuosi. ETUCE puolestaan on esimerkiksi viime vuonna julkaissut kaksi verkkotyökalua, jotka auttavat työn riskien kartoittamisessa ja arvioimisessa.
Työkaluista on Flockenin mukaan konkreettista hyötyä myös siinä, että löydetään keinoja ja laaditaan suunnitelma riskien ennaltaehkäisemiseksi.
Kun on kyse monella tavalla poikkeuksellisesta ammatista, auttaa työhön liittyvien ongelmien ratkaisemisessa myös se, että kohdataan kollegoja eri puolilta Eurooppaa ja opitaan toisilta.
– On aina inspiroivaa nähdä, miten lujasti OAJ ja muut ETUCEn jäsenjärjestöt tekevät töitä jäsentensä hyväksi. ETUCE tarjoaa järjestöille yhteisön, jossa hyviä käytäntöjä voidaan jakaa.
Teksti ja kuva: Heikki Pölönen