Jokainen meistä pystyy tekemään työpäivän aikana 3–5 tekoa, joilla joko huonontaa tai parantaa työhyvinvointia. Työhyvinvoinnista ja muutoksista selviämisestä Educassa puhunut Tero Ålander kannustaa kääntämään hyvinvoinnin edistämisessä huomion arkeen.
Työhyvinvointi liitetään resilienssi- ja tunneälyvalmentaja Tero Ålanderin mielestä liikaa tyhy- ja tyky-päiviin sekä yhteistyöhön työterveyshuollon kanssa.
– Fokus pitäisi kääntää siihen, mitä arjessa tapahtuu. Siihen, mitä kukin meistä tekee työhyvinvoinnin eteen, tai jättää tekemättä. Jokaisella on velvollisuus huolehtia paitsi omasta jaksamisestaan myös yhteisestä ilmapiiristä.
Mielenrauha koulutuspalveluissa asiantuntijana työskentelevä Ålander puhui työhyvinvoinnista Educa-messuilla.
Hyvinvointia voi hänen mukaansa lisätä pienillä teoilla: esimerkiksi osoittamalla kiinnostusta, kuuntelemalla työkaverin ideoita tai jakamalla kaikkia hyödyttävää tietoa. Antamalla apua, kiitosta tai palautetta, joka piristää työkaverin mieltä. Tai ottamalla puheeksi jonkun ikävän asian.
– Eihän se niin mene, että arki olisi pirskahtelevaa iloa ja kaikki sujuisi kuin rasvattu. Työyhteisössä pitää saada näyttä myös harmitusta, mutta se pitää osata tehdä aikuisella tavalla.
Ota ikävät asiat puheeksi
Jos huomaa, että oma tai jonkun toisen työhyvinvointi on vaarantunut, asia pitää ottaa puheeksi.
– Huonot asiat eivät ole kuin viini, jotka paranevat vanhetessaan. Jos ongelmat lakaistaan maton alle, tilanne pahenee ja räjähtää lopulta silmille, sanoo Ålander, joka on työskennellyt muutoksenhallinnan parissa eri organisaatioissa jo reilut parikymmentä vuotta.
Työyhteisöä ei auta, että voivotellaan muutosta, kirotaan järjestelmiä ja kaivataan vanhoja hyviä aikoja, jolloin kaikki oli kunnossa. Pitäisi toimia ratkaisukeskeisesti ja keskittää huomio siihen, mitä asioiden parantamiseksi voidaan tehdä.
– Kun työpaikoilla menee huonosti, siinä on usein käynyt niin, että ihmiset kokevat voimakasta kuormitusta ja he ovat jossain tilanteessa pahoittaneet mielensä. Taustalla on usein paljon muutosta ja uusia järjestelyjä, Ålander kuvaa ristiriitatilanteita, joita hän on selvitellyt monissa organisaatioissa vuosien ajan.
Muutos myllertää mielet
Ålander on kiertänyt paljon myös kouluissa. Monet uudistukset ovat viime vuosina tuoneet muutoksia opettajienkin työhön.
– Viesti on kaikkialla sama. Työn haasteet lisääntyvät, ja opettajien sekä rehtoreiden aika kuluu entistä enemmän erilaisten sotkujen ja riitojen selvittelyyn.
Ålander on kuullut joiltakin asiakkailtaan, että joskus muutos ravistelee ihmisiä niin, että työpaikoilla meno voi olla kuin pikkulapsilla. Kiukutellaan, mökötetään, reagoidaan tunteella.
– Eräs esimies kertoi, että meillä ihmiset jopa vihaavat toisiaan, ja konflikteihin reagoidaan pitkillä sairauspoissaoloilla.
Muutos koetaan voimakkaana uhkana
Muutoksen keskellä työntekijä kokee herkästi uhkaa. Jos muutostilanteessa koetaan häiriötä tai vastoinkäymisiä, ihmisen liskoaivoissa aktivoituu samoja reaktioita kuin fyysisen uhan edessä.
Kun muutos ottaa koville, se näkyy monella tavalla. Työntekijä alkaa suojata itseään vahvaksi koetulta henkiseltä uhalta. Hän voi alkaa nähdä ympärillään konflikteja, ja huomio harhautuu yhteisistä tavoitteista oman itsen suojeluun.
Epävarmuutta helpottaa tieto siitä, mikä on työntekijän rooli uudessa tilanteessa. Oikeudenmukaisuus on äärettömän tärkeää, sillä epäoikeudenmukaisuuden kokemus voi aiheuttaa jopa kuvotusta tai fyysisiä tunteita.
Lääkkeenä avoimuus ja arvostus
Muutos voi olla sekä mahdollisuus että myrkkyä työhyvinvoinnille. Ihmiset ovat myös erilaisia: osa kuormittuu, osaa kokee voimistuvansa muutoksessa.
Muutos merkitsee eri asioita työsuhteen elinkaaren eri vaiheissa: työntekijät arvot ja tavoitteet ovat erilaisia työsuhteen alussa ja ennen eläkeikää.
Uhan kokemuksen vastavoimat ovat rehellisyys ja avoimuus, sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin, kunnioitus ja arvostus sekä ennustettavuus ja turvallisuus.
Tiina Tikkanen teksti, Leena Koskela kuva