Ammattikorkeakoulun voimavaroista on leikattu tällä vuosikymmenellä kolmannes. Leikkaukset ja niistä seuranneet henkilöstövähennykset näkyvät väistämättä niin opetuksen laadussa kuin työoloissa. OAJ:n valtuutetun Jarno Vartevan mukaan amkeissa enää ei voi puhua työhyvinvoinnista vaan työpahoinvoinnista, ja hallitusneuvotteluista hän odottaa tuntuvia panostuksia tilanteen korjaamiseen.
Ammattikorkeakoulujen resurssit pitää palauttaa sille tasolle, jolla ne olivat vuonna 2011. Yliopistoihin sijoitetaan paljon enemmän rahaa, vaikka amkeissa on suunnilleen saman verran on opiskelijoita. Yliopistoissa tehdään tutkimusta, mutta amkeissa tehdään arvokasta innovaatiotoimintaa pienten ja keskisuurten teollisuusyritysten kanssa.
Tällaiset terveiset hallitusneuvotteluihin lähettää OAJ:n valtuutettu Jarno Varteva, joka työskentelee sähkötekniikan yliopettajana Metropolia-ammattikorkeakoulussa. Hän korostaa, että koko Suomi hyötyisi siitä, että päättäjät laittaisivat ammattikorkeakoulujen resurssit kuntoon.
– Vientiteollisuus on se, joka pitää Suomi oy:n pystyssä, ja teollisuudessa on huutava pula kyvykkäistä tekniikan alan ammattilaisista. On hienoa nähdä, että opiskelijani pääsevät järeisiin työpaikkoihin voimalaitoksille ja sähköyhtiöihin. Amk-koulutuksella on vahva yhteys työelämään ja meillä on jatkuvasti sensorit koholla siinä, millaista työvoimaa yritykset tarvitsevat, Varteva sanoo.
Leikkaukset ovat tehneet rumaa jälkeä
Ammattikorkeakoulujen rahoitus on tänä vuonna 30 prosenttia pienempi
kuin vuonna 2011. Näin massiivinen leikkaus näkyy selvästi Vartevankin työpaikalla.
– Opetustuntien määrää opintopistettä kohti on pudotettu, ja opetettavien asioiden sekä valinnaisuuden määrää on pitänyt karsia. Nyt pystytään tarjoamaan vain pakollinen.
Moni tärkeäkin asia jää Vartevan mukaan nyt opettamatta.
– Emme pysty tarjoamaan niin valmiita kavereita kuin ennen. Työelämästä on tullut sellaista palautetta, että hyvät kaverit ovat edelleen hyviä, mutta osalla tietotaito on sillä tasolla, että heitä ei kannata palkata.
”Ihmiset ovat kuin opetusrobotteja”
Leikkaukset ovat näkyneet koko ammattikorkeakoulukentässä monina yt-neuvotteluina ja irtisanomisina.
– Kymmenen vuoden aikana meillä on käyty viidet yt-neuvottelut, ja se näkyy työilmapiirissä. Työhyvinvoinnin sijaan nyt puhutaan työpahoinvoinnista, Varteva sanoo.
Metropoliassa myös tilojen uudelleen järjestelyt ovat Vartevan mukaan aiheuttaneet aikamoista painetta henkilöstölle ja opiskelijoille.
– Ilo tehdä töitä on monilla kateissa. Ihmiset ovat vähän kuin opetusrobotteja, jotka kulkevat luokasta luokkaan, vaikka kaikilla on myös hyvät päivänsä. Kuormitus näkyy siinä, että monet opettajat lähtevät eläkkeelle heti, kun se on mahdollista. Aiemmin saatettiin olla töissä 68-vuotiaaksi asti.
Vaikuttamista OAJ:n jäsenten ja koko Suomen hyväksi
Jarno Varteva osallistuu parhaillaan OAJ:n valtuuston kokoukseen. Luottamustehtäviä hänellä on muitakin: Varteva toimii Ammattikorkeakoulujen tekniikan ja liikenteen opetusalan liiton TOOLin puheenjohtajana. Hän on myös OAJ:n korkeakoulutyöryhmän ja tulo- ja palkkapoliittisen toimikunnan jäsen sekä OAJ:n hallituksen varajäsen.
Kaikissa rooleissaan Varteva tekee vaikuttamistyötä sen eteen, että amk-sektori nostettaisiin tasavertaiseen asemaan muiden koulutusasteiden kanssa.
– Poliittiset päättäjät ovat edelleen huonosti tietoisia siitä, mikä ammattikorkeakoulu on. Info ammattikorkeakouluista on hukkunut ammatillisen toisen asteen reformikeskusteluun. Valtuustossa asioita nostetaan keskusteluun, jonka jälkeen OAJ:n koneisto pystyy tekemään vaikuttamistyötä. Pyrin pitämään amk-keskustelua riittävän korkealla tasolla, ettei se huku muiden koulutusasteiden sekaan, Varteva sanoo.
Itseluottamusta painisalilta
Tärkeänä Varteva pitää myös yhteistyötä eri tahojen kanssa.
– Keskustelen Tekniikan Akateemisten, Insinööriliiton, EK:n ja Teknologiateollisuuden kanssa tekniikan ja liikenteen koulutuksen kehittämisestä. Minulla on niihin hyvät henkilökohtaiset suhteet, eikä kertaakaan ole näytetty suljettua ovea, kun olen toivonut tapaamista. Vähintään kerran vuodessa pitää tavata, etteivät kontaktit rupea jäähtymään.
Vastapainoa vaikuttamiselle hän saa painisalilta. Painia hän harrastaa aktiivisesti, ja siinä harrastuksessa ovat mukana myös Vartevan viisi lasta.
– Kun on istunut 10 tuntia kokouksissa Akavatalolla, painisalilla pääsee tyhjentämään ajatukset. Paini on antanut myös itseluottamusta, voimaa puolustaa omaa asiaa viimeiseen asti tiukassa neuvottelutilanteessa. Takaiskuista ei masennu, vaan menee kohti uusia matseja.
Teksti: Tiina Tikkanen
Kuva: Jarkko Mikkonen