Pyysimme opettajia kertomaan, työnsä merkityksestä ja suomalaisen opettajuutensa ytimestä, koska liian usein opettajien ääni puuttuu keskustelusta, kun puhutaan koulutuksesta, varhaiskasvatuksesta ja tutkimuksesta. Opettaja, nosta sinäkin oma äänesi esiin!
Lempeät metodit ja huumorintaju pelastavat monia tilanteita, kertoo Miia Puistolahti, Sipoonlahden yhtenäiskoulun yläkoulun erityisluokanopettaja.
Kerran hänen koko luokkansa kiipesi välitunnilla puuhun.
"Ope, hei! Me ollaan täällä puussa! Ei oo mitään hätää!”, he huusivat iloisina.
Puuhun kiipeäminen ei kuitenkaan kuulunut sallittuihin välituntileikkeihin.
– Kysyin heiltä, mitä puu mahtaa miettiä koko luokan kaikkien oppilaiden painosta oksillaan. Ehkä puuhun sattuu, kun se on vielä niin pieni?
Oppilaat alkoivat miettiä asiaa ja ymmärsivät, että on tultava alas. Sitten puuta taputeltiin ja tapahtunutta pahoiteltiin yhdessä tuumin.
– Tapaus hymyilyttää edelleen.
”Koulutetun aikuisen on löydettävä kunkin vahvuudet”
Tärkeintä opettamisessa Puistolahden mielestä on se, että oppilas saa kuulua johonkin ja jollekin.
– Aikuiset ovat peilejä, jotka vahvistavat sitä, mikä lapsen toiminnassa on hyvää ja toimivaa.
Puistolahti muistuttaa, että ei ole olemassa erityismaailmoja erityiskauppoineen. Tässä maailmassa on jokaisen pärjättävä.
– Ei ole oppilaan vika, jos hän ei osu johonkin muottiin tai jos häneltä puuttuu elämässä tarvittavia taitoja. On koulutetun ammattilaisen tehtävä auttaa häntä löytämään omia vahvuuksiaan ja opettaa häntä löytämään keinoja selvitä elämässään niillä taidoilla, jotka hänellä on.
Maailmassa tärkeinä pidetyt tiedot muuttuvat jatkuvasti, mutta oma minä kulkee koko ajan mukana.
– Sen kanssa olisi hyvä oppia tulemaan toimeen.
Suomalaisille opettajilla on kyky ajatella pedagogisesti
Suomalaisten opettajien vahvuus on Puistolahden mielestä se, että opettajilla on innokkuutta, tavoitteita ja päämääriä sekä kykyä pedagogiseen ajatteluun.
Itse hän on aina halunnut opettajaksi.
– Opetin naapurin lapsia lukemaan jo ennen kuin osasin itsekään lukea.
Teksti: Salla Hongisto
Kuva: Konsta Leppänen
