Tutkintokoulutuksen maksuttomuus on ennen kaikkea periaatteellinen kysymys. Korkeakoulutuksen maksuttomuuden on oltava linjassa koko koulutusjärjestelmän maksuttomuuden kanssa.
Tulevien uusien työpaikkojen ennakoidaan syntyvän tehtäviin, joihin edellytetään korkeakoulutusta. Korkeakoulutuksella tavoitellaan väestön osaavan työvoiman saatavuuden paranemista, työllisyysasteen nostoa sekä tasa-arvoisempaa pääsyä korkeakoulutukseen. Keinoina ovat muun muassa korkeakoulutuksen aloituspaikkojen lisääminen, kansainvälisten opiskelijoiden määrän kasvattaminen sekä työikäisen väestön osaamistason kehittäminen.
Korkeakoulujen on kyettävä tarjoamaan yhä monipuolisempia keinoja osaamisen kehittämiseen ja korottamiseen. Tutkintokoulutuksella ei pystytä vastaamaan kasvaviin jatkuvan oppimisen tarpeisiin vaan rinnalla pitää olla jatkossa yhä enemmän työikäistä väestöä ja jo korkeakoulututkinnon suorittaneita palvelevia koulutusmuotoja osaamisen täydentämiseen. Erilaiset koulutusratkaisut tarvitsevat myös erilaisia rahoitusmuotoja, joilla voidaan tukea tämän ryhmän kouluttautumista.
Tutkintokoulutuksen maksuttomuus on ennen kaikkea periaatteellinen kysymys. OAJ näkee, että korkeakoulutuksen tutkintokoulutuksen tulee olla maksutonta ja saavutettavaa kaikilta osin. Lisäksi OAJ edellyttää, että selvitetään EU- ja ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoilta kerättävien lukukausimaksujen vaikutusta korkeakoulujen rahoitukseen, opetuksen resursointiin, opintojen kulkuun ja tutkinnon suorittaneiden sijoittumiseen Suomen työmarkkinoille.
Korkeakoulutuksen maksuttomuuden on oltava linjassa koko koulutusjärjestelmän maksuttomuuden kanssa.
Koulutuksen maksuttomuus on arvovalinta
Suomi tunnetaan maailmalla koulutuksen tasa-arvon mallimaana. Suomessa on haluttu taata jokaiselle tasa-arvoinen perusopetus ja mahdollisuus opiskella omien edellytystensä ja tavoitteidensa mukaisesti sekä löytää itselleen sopivan alan ja opiskelumuodon. Koko koulutuspolun tulee olla maksuton, jotta yksilön koulutukselliset perusoikeudet toteutuvat.
OAJ on ajanut maksuttomuutta varhaiskasvatukseen osana koulutusjärjestelmää. Kaksivuotisen esiopetuksen kokeilua edeltänyt 5-vuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilu lisäsi lasten varhaiskasvatukseen osallistumista. Tuolloin osallistuminen lisääntyi erityisesti matalan keskitulon perheissä. Nykyinen hallitus on alentanut varhaiskasvatuksen asiakasmaksuja yhteensä 140 miljoonan euron edestä ja maksuttomuus varhaiskasvatuksessa on laajasti jaettu tavoite.
Jokaiselle nuorelle varmistetaan mahdollisuus toisen asteen tutkinnon suorittamiseen. Oppivelvollisuuden laajentaminen ja oppimateriaalien maksuttomuus on mahdollistanut opinnot eri taustoilla tuleville nuorille. Vuoden 2022 lukiolaisbarometrin mukaan maksuttomuus on vaikuttanut päätökseen hakeutua lukioon erityisesti niillä opiskelijoilla, joiden kumpikaan vanhemmista ei ole korkeakoulutettu, vähintään toinen vanhemmista on työttömänä tai joiden äidinkieli ei ole suomi.
Osaamistason nosto edellyttää maksuttomuutta
Korkeakoulutuksen maksullisuus todennäköisesti vähentäisi matalammasta sosioekonomisesta taustasta ponnistavien nuorten halukkuutta hakeutua korkeakoulutukseen. Tämä olisi ristiriidassa korkeakoulutuksen laajentamisen tavoitteen kanssa, jossa yhä suurempaa joukkoa nuorista aikuisista houkutellaan suorittamaan korkeakoulututkintoa.
Opiskelijat hyvin laajasti kamppailevat jo nyt mielenterveyden haasteiden kanssa ja tiettävästi taloudellinen ahdinko lisää stressiä, ahdistusta ja näköalattomuutta. Riittävä toimeentulo on perusedellytys sujuvalle opiskelulle ja opiskelijan hyvinvoinnille. Opintojen maksullisuus syventäisi opiskelijoiden pahoinvointia.
Koulutustason nosto vaatii panostuksia myös ammatilliseen koulutukseen
Jos haluamme todella tavoitella korkeakoulutettujen määrän nostamista vähintään 50 prosenttiin 25-34-vuotiaiden ikäluokasta, tarvitsemme jatkossa korkeakoulutukseen yhä enemmän myös ammatillisen toisen asteen käyneitä.
Jotta myös toisen asteen ammatillinen koulutus tuottaa tosiasialliset valmiudet jatkaa korkeakoulussa, tarvitaan panostuksia esimerkiksi lähiopetukseen ja oppimisen tukeen myös näissä oppilaitoksissa.
Korkeakoulutuksen on oltava saavutettavaa ja laadukasta
Suomi on harvaan asuttu maa. Vahvuutemme on alueellisesti kattava korkeakouluverkko, joka tuottaa osaajia ympäri maata. Esimerkiksi valtiovarainministeriön ehdotus siitä, että korkeakoulut voisivat halutessaan periä lukukausimaksuja, heikentäisi korkeakoulutuksen saavutettavuutta. Se voi tarkoittaa sitä, että korkeakoulujen määrä vähenee ja koulutustarjonta kapenee, jolloin eri alueet eriarvoistuvat ja osaajien saaminen vaikeutuu entisestään.
Pelkona on, että maksullisuus voi kiihdyttää korkeakoulujen välistä kilpailua ja vähentää yhteistyötä, mikä on resurssien hukkaan heittämistä.
Koulutuksen laadusta on huolehdittava kokonaisuutena.
Korkeakoulut tarvitsevat vakaan ja ennustettavan rahoituksen
Korkeakoulutuksen maksullisuus ei vakauta korkeakoulujen rahoitustasoa, eikä tee siitä ennakoitavaa. Korkeakoulujen rahoituspohja on tällä hetkellä pirstaleinen johtuen erilaisista haettavista rahoituksista. Monimutkainen rahoitusmalli vaikuttaa korkeakoulujen toimintaan muun muassa lisäämällä hallinnollista työtä.
Kansainvälisesti on nähty, että kun korkeakoulutukseen on tuotu maksuja, on julkinen rahoitus kääntynyt laskuun. Ulkomaalaisten opiskelijoiden maksut eivät näy lisääntyneinä resursseina.
Suomalaiset korkeakoulut ovat voineet kerätä lukukausimaksuja EU/ETA-maiden ulkopuolisilta opiskelijoilta vuodesta 2016 alkaen. Maksuja perusteltiin tuolloin korkeakoulujen rahoituspohjan laajentamisella. Korkeakouluilla on kuitenkin oltava apurahajärjestelmä, jolla tuetaan maksulliseen tutkintokoulutukseen osallistuvien opiskelijoiden opiskelua. Lisäksi markkinointi-, hallinto- ja tukipalvelutyöt lisäävät kuluja. Korkeakoulut ovat myös keskenään erilaisessa asemassa, sillä kertyvät tuotot riippuvat EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden määrän kehityksen lisäksi myös korkeakoulujen perimien maksujen suuruudesta sekä korkeakoulujen myöntämistä apurahoista.
Jatkuva oppiminen mahdollistaa jatkossa osaamisen kehittämisen
Suomessa on saatava selkeä näkemys jatkuvan oppimisen rahoittamisen linjoista, jotta työikäisen väestön osaamisen kehittämistä voidaan tukea muilla koulutusmuodoilla kuin tutkintokoulutuksella silloin, kun henkilöllä on jo samantasoinen korkeakoulututkinto.
Työikäisen väestön osalta on ratkaistava, milloin osaamisen kehittämisestä aiheutuvat kulut ovat yhteiskunnan, yksilön tai työnantajan maksettavia.
Koulutuksen laadun, maksuttomuuden, yhdenvertaisuuden ja saavutettavuuden turvaaminen edellyttävät lisää julkista panostusta koulutukseen ja tutkimukseen. Ilman koulutuksen ja tutkimuksen riittävää resursointia ei osaamistason nousu ole mahdollista.