Kielen oppiminen on avain kotoutumiseen ja osallisuuteen yhteiskunnassa. Suomen kieltä maahanmuuttotaustaisille opettavana tiedän omien ja lukuisten kollegoideni kokemusten pohjalta, että kotoutumiskoulutus ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Pulmia voitaisiin korjata pienilläkin teoilla, kunhan päättäjiltä löytyisi tahtoa ja resursseja, Heidi Naukkarinen kirjoittaa.
Jokainen väestöennusteita lukenut tietää, että Suomen taloudelle on tärkeää saada työvoimaa myös ulkomailta. Onnistuneeseen kotoutumiseen tarvitaan kuitenkin huomattavasti enemmän tukea kuin mitä siihen on tällä hetkellä yhteiskunnassamme tarjolla.
Kielen, osallisuuden kokemusten sekä aidon kohtaamisen merkitys on kaiken oppimisen ytimessä. Kotoutumista edistävää kielenoppimista ei tapahdu ilman riittävän pitkäjänteistä koulutusta, joka edellyttää kunnollista resursointia.
Kielen, osallisuuden kokemusten sekä aidon kohtaamisen merkitys on kaiken oppimisen ytimessä.
Jos päättäjät ymmärtäisivät tämän ja tuntisivat kotoutumista tukevan opetuksen arjen, meillä olisi käsissämme ratkaisuja sekä työvoimapulaan että laajemmin Suomeen muualta saapuvien kotoutumiseen.
Työn merkityksellisyys hukkuu resurssivajeeseen
Työssäni suomea toisena kielenä opettavana ja perusopetukseen valmistavan opetuksen opettajana olen nähnyt, miten merkityksellistä työ parhaimmillaan on ja miten suuri merkitys kielen oppimisella on. Kielen oppiminen ei kuitenkaan tapahdu hetkessä, ja työn olosuhteet tekevät onnistumisesta liian usein mahdotonta.
Jos lapsi tai nuori ei saa koulupolkunsa alussa tarvitsemaansa tukea oppimiseen, se valitettavasti vaikeuttaa myöhempiä opintoja ja pahimmillaan koko loppuelämää. Kielteiset vaikutukset ulottuvat yksittäisen oppijan lisäksi koko ryhmän oppimiseen sekä henkilöstön jaksamiseen.
Jos lapsi tai nuori ei saa koulupolkunsa alussa tarvitsemaansa tukea oppimiseen, se valitettavasti vaikeuttaa pahimmillaan koko loppuelämää.
Riittämättömistä resursseista kärsivät siis oppilaat ja opettajat – ja oikeastaan koko Suomi. Kotoutumiskoulutukseen ja perusopetukseen valmistavaan opetukseen resursoiminen nimittäin ennaltaehkäisee syrjäytymistä. Syrjäytymisen ehkäiseminen taas on koko kansakunnan etu.
Pienilläkin muutoksilla voisi olla isoja vaikutuksia
Jo pitkään opettajat ovat vaatineet muun muassa perusopetukseen valmistavassa koulutuksessa työskentelevien opettajien kelpoisuusehtojen selkeää määrittelyä ja opettajien koulutuspolkujen kehittämistä. Olemme vaatineet pienempiä ryhmiä ja opettajien rinnalle osaavia koulunkäynninohjaajia.
Johdonmukaisella suunnittelulla ja lisäresursseilla voitaisiin kotoutumiskoulutuksessa saada aikaan muutoksia, joiden positiivinen vaikutus säteilisi oppilaiden mukana koko yhteiskuntaan. Kysyn nyt sekä kuntien että valtakunnan tason päättäjiltä: ongelmien pitäisi olla tiedossanne, miksi siis mitään ei tapahdu niiden korjaamiseksi?
Kysyn nyt päättäjiltä: ongelmien pitäisi olla tiedossanne, miksi siis mitään ei tapahdu niiden korjaamiseksi?
Otetaan esimerkiksi peruskouluun valmistavan opetuksen ryhmäkoko. Perusopetukseen valmistavan opetuksen ryhmämuotoisen opetuksen ryhmissä on edelleen jopa yli 12 oppilasta, vaikka oikeuskansleri linjasi jo joulukuussa 2015, että sopiva ryhmäkoko olisi 8–10 oppilasta.
Ryhmä on usein hyvin heterogeeninen, ja lakikin velvoittaa antamaan jokaiselle oppilaalle räätälöityä yksilöllistä tukea oppimiseen. Liian isoissa ryhmissä tätä on käytännössä mahdotonta toteuttaa riittävän hyvin.
Lakikin velvoittaa antamaan jokaiselle oppilaalle räätälöityä yksilöllistä tukea oppimiseen. Liian isoissa ryhmissä tätä on mahdotonta toteuttaa riittävän hyvin.
Pienempien ryhmien lisäksi tarvitaan luokkiin konkreettisesti lisää aikuisia – opettajan tueksi esimerkiksi ammattitaitoisia koulunkäynninohjaajia. Tästä tinkimällä koulutuksen järjestäjä säästää ehkä yhden vuosibudjetin tasolla hieman, mutta jos tavoitteena on tukea oppimista ja saavuttaa oppimisen tavoitteita, ei säästöä todellisuudessa synny. Lasku vain tulee maksettavaksi myöhemmin.
Opettajat tarvitsevat luottamusta ja toimivat työkalut
Me opettajat teemme kaikkemme, jotta voisimme tukea oppilaitamme kohti yhteiskuntamme täysivaltaista jäsenyyttä. Päättäjä, tuethan sinä meitä ymmärtämällä resursoinnin tärkeyden ja panostamalla siihen, että me saamme tehdä yhteiskunnallisesti tärkeää työtä sille osoitetuin riittävin resurssein?
Ratkaisuja löytyy - kannattaa tutustua esimerkiksi OAJ:n vuonna 2019 päivittämään Kotoutumiskompassiin tai katsoa OAJ:n huhtikuussa pitämän maahanmuuttoseminaarin tallenne.
Heidi Naukkarinen
Kirjoittaja on luokanopettaja (KM) ja monikulttuurisen opetustyön asiantuntija, joka työskentelee parhaillaan Vanhemmat mukaan kouluun ja työelämään -hankkeen opettajana Careeriassa. Naukkarinen on myös Suomenopettajat ry:n hallituksen jäsen, perusopetukseen valmistavan opetuksen työryhmän koordinaattori sekä OAJ:n Pedagogisten opettajajärjestöjen edustajiston (POE) jäsen ja OAJ:n Espoon ja Kauniaisten opettajien ammattiyhdistyksen (EKOAY) hallituksen varajäsen.
Paina sana tulevaisuuksien tekijältä
- Opettajat kaikilla koulutusasteilla tekevät tulevaisuuksia kaikenikäisille oppijoille ja koko Suomelle.
- Opettajat ja alan esihenkilöt ovat oman työnsä parhaita asiantuntijoita. He tuntevat niin työn merkityksen kuin sen epäkohdat. Tehdään tulevaisuuksia -kampanjan Painava sana -blogi antaa puheenvuoron heille.
- OAJ kannustaa opettajia tuomaan myös muilla keinoilla esiin osaamistaan ja työnsä merkitystä.
- Tutustu Tehdään tulevaisuuksia -kampanjaan osoitteessa tehdääntulevaisuuksia.fi.
