Painava sana: Kun koulupäivä päättyy, alkaa opettajan toinen työpäivä

Korona-aikana olen mediassa päässyt seuraamaan, miten uupuneita eri alojen ihmiset ovat etätyöhön ja siihen, että päivät venyvät pikkutunneille asti. Etenkin ennen koronaa olen mediassa myös törmännyt ihmettelyyn siitä, miten opettajat muka ovat uupuneita, kun työpäivät ovat lyhyitä ja lomat pitkiä.

Moni alan ulkopuolinen ei näe sitä, mitä kaikkea opettajan työhön kuuluu. Jos tietäisivät, he eivät ehkä ihmettelisi uupumista.

Moni alan ulkopuolinen ei näe sitä, mitä kaikkea opettajan työhön kuuluu.

Olen opettajana urani alussa. Valmistuin vuosi sitten ja työskentelin viime lukuvuoden luokanopettajana. 

Ensimmäisen opettajavuoteni aikana minulle oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että työpäiväni venyivät aamukahdeksasta iltaseitsemään. Myös viikonloppuisin käytin aikaa työasioihin. Opettajan työpäivä ei nimittäin suinkaan pääty siihen, kun oppilaat lähtevät kotiin. Siitä alkaa oikeastaan opettajan toinen työpäivä.

Opettajan työpäivä ei suinkaan pääty siihen, kun oppilaat lähtevät kotiin. Siitä alkaa oikeastaan toinen työpäivä.

Uskon, että moni arvostaisi uudella tavalla opettajien tekemää työtä, jos näkisi, mitä kaikkea se pitää sisällään. Listasin kolme isoa kokonaisuutta, jotka vievät paljon opettajan aikaa oppituntien ulkopuolella.

1. Opetus vaatii suunnittelua

Opettajana en voi vain mennä luokkaan tunnin alussa ja katsoa, mitäs tänään opeteltaisiin. Jokainen tunti täytyy suunnitella, ja se vie aikaa. Tämä ehkä korostuu erityisesti uran alussa, kun eri sisältöjen opettamiseen ei vielä ole rutiinia.  

Tunnin rakenteen lisäksi käytin aikaa opetusmateriaalien suunnitteluun ja valmistamiseen ja jopa ihan uusien taitojen opetteluun. Kaikessa tässä tavoitteenani oli se, että pystyisin paremmin vastaamaan lasten tarpeisiin. Olikin hienoa huomata, miten paljon omat kakkosluokkalaiseni tykkäsivät varta vasten heille tekemästäni materiaalista. Mutta kyllä: niiden tekeminen vie aikaa.

2. Kokeet ja arviointi vaativat paneutumista

Uran alussa ja itselleni ennestään vieraan lapsiryhmän kanssa rutiinien puute toi lisätyötä myös kokeiden tarkastamiseen ja oppimisen arviointiin.

Pyrin siihen, että koe ei koskaan olisi pelkkää punakynää. Haluan, että oppilaalle ei jäisi arvioinnista päällimmäisenä se tunne, että hän on huono. Haluan kannustaa jokaista yksilönä sekä huomata sen hyvän, mikä hänessä on ja auttaa myös oppilasta itseään näkemään hyvän itsessään. Kuka ties palautteestani voi olla iloa vielä vuosienkin päästä.

Haluan kannustaa jokaista yksilönä sekä huomata sen hyvän, mikä hänessä on.

Mutta: Jos lapsia on luokassa 20 ja ajatellaan, että keskimäärin yhden kokeen arviointi kestää 20 minuuttia, se tarkoittaa jo liki seitsemän tunnin työtä. Oma aikansa menee jo 20 koevastauksen lukemiseen. Jos näiden vastausten pisteyttämiseen ja arvioimiseen ei ole tiettyä sapluunaa, pitää lähteä sen pohtimisesta, että mikä on tälle luokalle normaali osaamisen taso. Mitä oppilaiden pitäisi osata ja ymmärtää? Entä mitkä asiat ovat sellaisia, joista koevastauksessa voisi huomata, jos jollain on vaikkapa oppimisvaikeuksia?

3. Yhteydenpito kotien kanssa on tärkeää

Moni alan ulkopuolinen ei ole tullut ajatelleeksi sitäkään, kuinka tavoitettavissa opettajan oletetaan olevan. Muilla aloilla työt tehdään yleensä työvuorolistaan merkittynä työaikana, eikä työajan ulkopuolella tarvitse esimerkiksi vastailla sähköposteihin tai puhelimeen.

Opettajat saattavat jopa yöaikaan saada viestejä oppilailta ja heidän huoltajiltaan.

Opettajat puolestaan saattavat jopa yöaikaan saada viestejä oppilailta ja heidän huoltajiltaan. Jos huomaan saaneeni viestin, niin vaikka en sitä heti lukisikaan, jään helposti pohtimaan, että mitähän viesti koskee ja millaista reagointia se vaatii.

Vinkki kollegoille: Työssä kantavat armollisuus ja kollegat

Ensimmäinen lukuvuoteni opettajana oli minulle valtava opin vuosi. Vaikka tunsin välillä riittämättömyyttä ja jokin asia harmitti, niin jälkikäteen huomasin aina, että ei kyse ollutkaan maailmanlopun asioista. Koulumaailmassa täytyy myös oppia sietämään pientä kaaosta ja sitä, että maailma ei ole vielä valmis.

Toivon, että muut uransa alussa olevat opettajat saavat tästä lohtua näin uuden lukuvuoden alussa. Kannattaa olla armollinen itseään ja muuttuvia tilanteita kohtaan. Yliopistolla oppii suunnittelemaan oppitunnit tietyn sapluunan mukaan, mutta usein arki yllättää. Riittää, kun yksi oppilas tulee kiukunpuuskassaan huitaisseeksi toista välitunnilla, niin seuraavalle oppitunnille tehdyt suunnitelmat menevät uusiksi.
 
Mutta ei se haittaa. Lukuvuosi on pitkä, ja hyvän suunnitelman voi hyödyntää toiste. 

Ei se haittaa, jos suunnitelmat menevät joskus uusiksi.  

Kannustan myös vetämään rajaa työminän ja henkilökohtaisen minän välille. Itselleni oli elinehto, että kerroin huoltajille heti lukuvuoden alussa, että olen parhaiten tavoitettavissa koulun jälkeen kahden ja neljän välillä. Työpuhelinta minulla ei ollut, joten rajasin yhteydenpidon sähköpostiin ja Wilmaan. Akuutissa tilanteessa pystyi soittamaan koulun numeroon. Jos olisin antanut huoltajille henkilökohtaisen puhelinnumeroni, niin itseni tuntien tiedän, että olisin päivystänyt sitä yötä myöten.

Lisäksi kannustan tukeutumaan opekollegoihin sekä koulun muihin sidosryhmiin, kuten koulunkäynnin ohjaajiin. Pyörää ei aina kannata edes yrittää keksiä itse, koska kollegoilta voi ammentaa valtavan paljon ideoita opetukseen.

Pyörää ei aina kannata edes yrittää keksiä itse, koska kollegoilta voi ammentaa valtavan paljon ideoita opetukseen.

Omaa ajatteluani avarsi valtavasti keskustelu kollegoiden kanssa. Uskon, että myös minä toin osaltani uusia oivalluksia kollegoilleni. Keskusteluissa usein huomasin, että näinkin voi tehdä ja opettaa saman asian tai että omat suunnitelmat ovat ihan hyviä. Yhtä lailla voi huomata sen, että samaan lopputulokseen voi päästä usealla tavalla.

Vinkki koteihin: Ansaittu kiitos lämmittää

Vielä yksi vinkki lasten ja nuorten huoltajille: Kannustan antamaan opettajille positiivista palautetta silloin kun se on paikallaan. Oletko huomannut lapsen oppineen uuden tiedon tai taidon? Tai havainnut, että tukiopetuksen hedelmät näkyvät lapsen kehityksessä?

Kaunis sana voi olla juuri se, mitä toinen sillä hetkellä eniten tarvitsee.

Kerro siitä opettajalle ja sano kiitos. Se ilahduttaa ja auttaa jaksamaan työssä. Hyvää maailmassa ei ole koskaan liikaa. Kaunis sana voi olla juuri se, mitä toinen sillä hetkellä eniten tarvitsee.
 
 
Sanna Murtomäki

Erityisopettaja