Onneksi hallituksella riitti kanttia pitää kiinni yhdestä hallitusohjelmansa tärkeimmistä hallitusohjelmansa kirjauksista: koulutuksen vahvistamisesta. Panostukset koulutukseen ovat panostuksia elämän laatuun, osaamiseen, osallisuuteen, työllisyyteen ja talouteen. Ne ovat panostuksia tulevaisuuteen, Olli Luukkainen kirjoittaa.
Maan hallitus on juuri suoriutunut varsin eriskummallisista riihikarkeloistaan. Sosiaalinen media sai riekkumisen aiheita enemmän kuin riittävästi. Menemättä enempää draamaan, voi kyllä melkoisen paljon päivitellä kytkentöjä, joita riihessä tehtiin.
Monipuoluehallituksen ominaispiirteen mukaisesti hallituksen tarkastelussa olivat vastakkain muun muassa koulutusleikkaukset ja turpeen polton tukeminen, työttömien piiskaaminen töihin ja ammatillisen koulutuksen rahoituksen indeksileikkaukset, palkkojen laskemisen mahdollistaminen paikalliseen sopimiseen pakottamalla ja sosiaaliturva. Ynnä muuta.
Hallituksen tarkastelussa olivat vastakkain muun muassa koulutusleikkaukset ja turpeen polton tukeminen.
Onneksi kuitenkin hallituksen kantti kesti pitää kiinni yhdestä tärkeimmistä hallitusohjelmansa kirjauksista: koulutuksen vahvistamisesta.
En ole puoluepoliittinen henkilö, mutta työkseni ja harrastuksesta politiikkaa aika läheltäkin seuraavana voin todeta, että nykyinen hallitus teki poikkeuksellisen vahvan arvovalinnan rajatessaan sisäisen paininsa viimeisessä vaiheessa leikkausten ulkopuolelle koulutuksen, sosiaali- ja terveyspalvelut ja opintososiaaliset tuet. En muista tämän tasoista ratkaisua tapahtuneen, ainakaan ihan äsken.
Nykyinen hallitus teki poikkeuksellisen vahvan arvovalinnan rajatessaan sisäisen paininsa viimeisessä vaiheessa koulutuksen leikkausten ulkopuolelle.
Arvovalintoja toki on aina tehty, mutta viime hallituskausien aikana ne ovat olleet tyyliä ”kaikkien on kärsittävä”, ”meillä ei ole varaa nykyisen tasoiseen koulutukseen”, ”lasten paikka on kotona”, ”kyllä työpaikoilla tapahtuva oppiminen turvaa parhaiten ammatillisen osaamisen kehittymisen”, ”paikallinen sopiminen on avain Suomen kilpailukykyyn” tai ”julkinen sektori on liian kallis kuluerä”.
Kun tinkimättömänä tavoitteena pidetään jokaisen suomalaisen kouluttautumista vähintään toisen asteen tutkinnolla, lisätään työllisyyttä ja siten julkisen talouden tasapainoa.
Kun koulutuksessa pystytään tukemaan jokaista opiskelijaa löytämään vahvuutensa ja sitä kautta oppimisen ilon ja oppimishalun, vahvistetaan työllisyysastetta.
Kun koulutuksessa pystytään tukemaan jokaista opiskelijaa löytämään vahvuutensa ja sitä kautta oppimishalun, vahvistetaan työllisyysastetta.
Kun joka ikinen työikäinen saa jatkuvasti kehittää osaamistaan, saa työelämä koko ajan osaavaa työvoimaa. Ja kun maahanmuuttajille Suomeen muuttaminen takaa mahdollisuuden kouluttautua ja koulutusta sekä osaamista vastaavan työpaikan, Suomi saa työvoiman lisäyksen, jota se välttämättä tarvitsee.
Kaikki nuo edellyttävät koulutusta.
Pohja oppimiseen ja kouluttautumiseen luodaan jo varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatus on keskeinen osa modernia nykyistä suomalaista koulutusajattelua ja -politiikkaa, ja siihen on jokaisella lapsella oltava oikeus. Sen pohjalta peruskoulun on pystyttävä tuottamaan aivan jokaiselle lapselle riittävä osaamispohja toisen asteen opintoihin. Nyt näin ei ole.
Peruskoulun on pystyttävä tuottamaan aivan jokaiselle lapselle riittävä osaamispohja toisen asteen opintoihin. Nyt näin ei ole.
Panokset varhaiskasvatukseen, peruskouluun, lukiokoulutukseen, ammatilliseen koulutukseen, korkea-asteen koulutukseen, aikuiskoulutukseen, vapaaseen sivistystyöhön ja taiteen perusopetukseen ovat panostuksia elämän laatuun, osaamiseen, osallisuuteen, työllisyyteen ja talouteen.
Varsinkin panostustoimet taiteen perusopetukseen ja vapaaseen sivistystyöhön ovat panostuksia myös omien erityisvahvuuksien löytämiseen ja elämän laatuun, joka tuottaa hyvinvointia.
Panostukset koulutukseen ovat panostuksia Suomen ja suomalaisten tulevaisuuteen. Ne eivät ole huutokauppaa!
Olli Luukkainen
OAJ:n puheenjohtaja
Twitterissä @OlliLuukkainen
