Meneillään olevan digitaalisen vallankumouksen vaikutukset ovat järisyttäviä kaikilla ihmiselämän osa-alueilla – myös koulutuksessa. Parhaimmillaan digitalisaatiolla voidaan esimerkiksi vapauttaa opettajien aikaa rutiiniluonteisista tehtävistä vaativampiin tehtäviin, mutta perusteltuja huoliakin digitalisaatioon liittyy.
Tällä hetkellä teknologisen kehityksen kärjessä kulkevat tietotekniikka, automaatio, robotiikka, geenitekniikka ja tekoäly. Meneillään olevan digitaalisen vallankumouksen vaikutukset ovat järisyttäviä kaikilla ihmiselämän osa-alueilla: kotona, harrastuksissa, koulussa ja työelämässä. Jopa lemmikit kulkevat mikrosiru nahkansa alla, mitä kautta eläin (ja sen kuljettaja) ovat paikannettavissa ja seurattavissa.
Monet yhteiskunnan palvelut ovat siirtyneet verkkoon. Kodinkoneet ja autommekin ovat yhteydessä internetiin, asiakaspalvelijana on yhä useammin ihmisen sijaan robotti ja puettavat älylaitteet vahtivat terveyttämme.
Tätä teknologista kehitystä ei pidä kieltää tai estää, mutta sitä tulee suunnata ja sen kanssa pitää pyrkiä toimimaan niin, että siitä on iloa ja hyötyä mahdollisimman monille ja yli sukupolvien.
Yhteiskunta ja työelämä muutoksessa
Avoin, oikeudenmukainen ja demokraattinen digiyhteiskunta pitää huolta kansalaistensa digitaidoista, -turvasta ja -oikeuksista. Reaaliaikaiset tietojärjestelmät sekä eri tietojärjestelmiin varastoidut valtavat datamäärät (Big Data) väärin käytettyinä tai monopolisoituina voivat vaarantavat yksilön turvallisuuden ja jopa rapauttaa luottamuksen koko yhteiskuntaa kohtaan.
Avoin, oikeudenmukainen ja demokraattinen digiyhteiskunta pitää huolta kansalaistensa digitaidoista, -turvasta ja -oikeuksista.
Tiedon hallinnan ja siirron digitalisointi yhdessä automatisoinnin ja robotisoinnin kanssa ovat aiheuttaneet myös työelämässä suuria muutoksia jo usean vuosikymmenen ajan. Manuaalisia töitä on teollisessa tuotannossa automatisoitu laajasti. Samalla työtehtävät ovat yhä useammin muuttuneet tietotyön kaltaisiksi keskittyen suunnitteluun, valvontaan, ohjaukseen ja ongelmanratkaisuun.
Nopeasti kehittyvien tuki- ja tekoälysovellusten myötä sama kehitys tulee koskemaan laajasti palvelusektoria, jossa suurin osa työtehtävistä tällä hetkellä on.
Digitalisaatio vaikuttaa myös opetukseen
Sama kehitys on edessä ja osin jo käynnissä myös koulutuksen alalla. Parhaimmillaan digitalisaatiolla voidaan myös koulutuksessa ja kasvatuksessa parantaa työn laatua ja vapauttaa opettajien sekä muiden työntekijöiden aikaa rutiiniluonteisista tehtävistä vaativampiin tehtäviin.
Parhaimmillaan digitalisaatiolla voidaan myös koulutuksessa ja kasvatuksessa parantaa työn laatua ja vapauttaa opettajien sekä muiden työntekijöiden aikaa rutiiniluonteisista tehtävistä vaativampiin tehtäviin.
Entäpä, jos voisimme oppimisanalytiikkan avulla tunnistaa varhaisemmin oppimisen pulmia ja siten suunnata nykyistä aikaisemmin vaikkapa erityisopettajan tukea sitä eniten tarvitseville? Entäpä, jos sisäilmaa voidaan säätää yksilöiden elimistöä koko ajan mitaten ja analysoiden tekniikan avulla?
Tai entä, jos keinoäly laatisi lukujärjestykset ja saisimme siten vapautettua rehtorin työaikaa oppilaitoksen toiminnan kehittämiseen ja pedagogiseen johtamiseen? Entä, jos voisimme digitalisaatiolla laajentaa koulutustarjonnan tasa-arvoa ja saavutettavuutta, jopa globaalisti?
Myös huolia on näköpiirissä
Koulutuksen laatua parantavaa lopputulosta ei tietenkään saada aikaiseksi, jos digitalisaatiolle asetetaan ainoastaan tuottavuuden parantamista tai puhtaasti taloudellisia säästöjä koskevia tavoitteita. Huonoimmassa tapauksessa digitalisaatiosta tulee rengin sijaan isäntä ja menetämme aidon kohtaamisen ja vuorovaikutuksen, joka on tärkeimpiä asioita kasvatuksessa ja koulutuksessa.
Huonoimmassa tapauksessa digitalisaatiosta tulee rengin sijaan isäntä.
Entäpä, jos automaattinen kulunvalvonta toteaa oppijoiden läsnä- ja poissaolot, mutta lapset ja nuoret jäävät inhimillisesti kohtaamatta? Missä kulkee raja turvallisuuden tavoittelun ja valvontayhteiskunnan välillä? Entä mitä menetämme, jos käsittelemme kokonaista inhimillistä ihmistä ja hänen kasvuaan vain hänen tuottamansa datan summana?
On selvää, että digitalisaation etenemiseen liittyy myös valtavia eettisiä, yksilön vapauteen ja yksityisyyden suojaan liittyviä kysymyksiä.
Koulutus on keskiössä myös digitalisoituvassa yhteiskunnassa
Nämä tai muut sinänsä perustellut huolet eivät voi johtaa loppupäätelmään, että koulutuksessa tulisi lyödä digitalisaatiolle jarrut päälle tai tavoitella koulutuksesta digivapaata vyöhykettä, kuten jotkut esittävät.
On entistä tärkeämpää valmistaa lapsia, nuoria, aikuisiakin pärjäämään nopeasti digitalisoituvassa maailmassa turvallisesti, vastuullisesti, eettisesti ja kriittisesti, mutta yhtä lailla sosiaalisesti, luovasti, ennakkoluulottomasti ja omiin kykyihinsä luottaen. Ilman tätä osaamista voi digitalisoituvassa yhteiskunnassa pudota osattomaksi. Ellei tätä osaamista koulutuksessa opita, missä sitten?
Kasvatuksen ja koulutuksen alan on toimittava digitalisaation etujoukoissa.
Kasvatuksen ja koulutuksen alan on toimittava digitalisaation etujoukoissa. Ei itsetarkoituksena, vaan vastuullisena kehittäjänä. Jotta tämä olisi mahdollista, on alan työtekijöiden omasta osaamisen jatkuvasta kehittämisestä huolehdittava.
Olli Luukkainen
OAJ:n puheenjohtaja
Twitter: @OlliLuukkainen
Toimivaa digitalisaatiota
- OAJ:llä on konkreettisia ehdotuksia digitalisaation edistämiseksi. Tutustu ehdotuksiin Toimivaa digitalisaatiota -julkaisusta!
