Koulutuksella kestävää tulevaisuutta

Ilmakehä näyttää lämpenevän uskottua nopeammin ja jo pienenkin lämpötilan nousun on havaittu vaikuttavan erittäin voimakkaasti maapallomme elinkelpoisuuteen ja ihmisten hyvinvointiin. Jokaisen on korkea aika miettiä, millaisen maapallon jättää tuleville sukupolville omilla elämänvalinnoillaan ja millaista politiikkaa haluaa maan hallitukselta ja eduskunnalta. Oikotietä onneen ei ole.

Ratkaisut ovat monimutkaisia ja vaativat perehtymistä. Varmaa on kuitenkin se, että ilmastonmuutoksen kaltaista ongelmaa ei voi ratkaista ilman ihmisiä, jotka kykenevät ymmärtämään tekojensa ympäristövaikutukset ja joilla on rohkeutta toimia kestävän kehityksen vaatimalla tavalla. Lisäksi tarvitaan ihmisiä, jotka pystyvät ratkomaan kompleksisia ongelmia ja luomaan uusia ratkaisuja esimerkiksi vähäpäästöisempään liikkumiseen, asumiseen ja kuluttamiseen. Tähän kaikkeen tarvitaan kasvatusta, koulutusta, tiedettä ja tutkimusta.

Tietoa ja ymmärrystä sosiaalisesti, kulttuurisesti ja ekologisesti kestävistä valinnoista rakennetaan varhaiskasvatuksesta alkaen koko koulutuspolun ajan. Olennaista on, että jokaiselle taataan osaaminen ja riittävät perustaidot, joiden avulla voi lukea, ymmärtää ja tulkita tietoa. Tähän pelkkä peruskoulu ei riitä, vaan myös esimerkiksi ammatillisen koulutuksen yleissivistävien opintojen merkitys korostuu. Lisäksi tarvitaan koulutusta niille aikuisille, joilla on puutteita perustaidoissa, kuten luku-, numero- tai digitaidoissa. Vain näin voidaan varmistaa, että jokainen ihminen kykenee arvioimaan esimerkiksi omaa hiilijalanjälkeään tai ymmärtämään uutisia, jotka koskevat ilmastonmuutosta.

Varautuminen ilmastonmuutokseen edellyttää myös elinkeinorakenteen ja työpaikkojen uudistumista. Esimerkiksi lihantuotannossa, perinteisen energiatalouden parissa tai vaikkapa autotehtailla työskentelevien on tulevaisuudessa mahdollisesti saatava uudenlaisia työtehtäviä, jos ilmastonmuutos otetaan poliittisessa ohjauksessa tosissaan. Tämä aiheuttaa valtavan uudelleenkoulutustarpeen.

OAJ:n mielestä ammatillisessa koulutuksessa pitäisi aloittaa kokeilu avoimen korkeakoulun kaltaisesta avoimesta ammatillisesta koulutuksesta. Samoin korkeakoulujen avointa koulutusta pitäisi kehittää tarjoamalla tutkinnon osia laajempina kokonaisuuksina. Näin saataisiin nopeutettua työttömyysuhan alla olevien ja työttömäksi joutuneiden pääsyä koulutukseen. Lisäksi työelämässä olevien mahdollisuutta osaamisen kasvattamiseen on parannettava muun muassa lisäämällä muunto- ja päivityskoulutuksia.

Samalla kun työpaikat toisaalla vähenevät, on aloja ja tehtäviä, joissa työvoiman tarve kasvaa. Tämä edellyttää kuitenkin nykyistä vahvempaa panostamista tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan. Kun keksitään uusia päästöttömiä autoja, maukkaita kasviproteiineja tai energiatehokkaampia keinoja rakennusten lämmittämiseen, on taustalla aina pitkä tutkimus- ja kehitystyö, ennen kuin keksinnöt alkavat luoda uutta työtä. Siksi olemme sitä mieltä, että työelämä tarvitsee entistä enemmän korkeakoulutasoista osaamista sekä näin rakentunutta tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa.

Suomi ei voi yksin ratkaista ilmastonmuutoksen kokoista ongelmaa, mutta voimme muun muassa tukea muiden maiden kehitystä. Siksi Suomen pitää antaa vahva koulutusosaamisensa myös kehittyvien maiden tukemiseen. Kestävää tulevaisuutta luovien koulutushankkeiden pitää olla keskeisin kehitysyhteistyön muoto.

Lisäksi on muistettava, että muutos ei synny hetkessä, eikä ilmastonmuutosta pysäytetä yksittäisillä koulutushankkeilla. Globaalin vastuun ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden ymmärtäminen koulutuksen järjestämisen ja opetuksen arjen kontekstissa ei ole pieni tavoite. Se vaatii pitkäjänteistä kehittämistä ja tukea. Sitä kannattaa tehdä, kun vielä on aikaa toimia.

Suvi Pulkkinen
koulutuspoliittinen asiantuntija, OAJ