Vietämme tänä vuonna Suomessa sivistyksen teemavuotta. Mutta mitä se sivistys oikein on? Ja millainen politiikka parhaiten tukee sivistystä?
Kielitoimiston sanakirja määrittelee sivistyksen ”kasvatuksen tietä omaksutuksi tiedoksi ja henkiseksi kehittyneisyydeksi”. Tämä vanhahtava tapa määritellä sivistys ei vielä tavoita kaikkea sitä, mitä sivistys voi pitää sisällään.
Sivistys sanana on samaan aikaan nuori ja vanha. Sen on nykymerkityksessään kehkeillyt suomen kieleen 1820-luvulla Turun Akatemian opettajanakin toiminut Reinhold von Becker, jonka kynästä ovat peräisin myös monet muut aikansa uudissanat, kuten hallinto, huonekalu, ihmiskunta, lausunto, lukio ja nisäkäs.
Sanan sivistys alkuperä kumpuaa maataloudesta: ennen von Beckeriä puhuttiin ”pellavan sivistämisestä”, joka tarkoitti pellavakuitujen harjaamista. Ihmisen kohdalla kyse on kuitenkin paljon muusta kuin siistimisestä ja tiedon päähän harjaamisesta.
Sivistys on toisten kunnioittamista. Sivistys on mielen pitämistä avarana uuden omaksumiselle. Sivistys ei ole vain kirjaviisautta, vaan uteliaisuutta tulevaisuuden edessä. Tässä kaikessa kasvatuksella, koulutuksella ja opetusalan ammattilaisilla on valtavan suuri merkitys. Kouluissa, oppilaitoksissa ja korkeakouluissa opitaan ennen kaikkea työkaluja uuden omaksumiseen ja toisten ihmisten kohtaamiseen.
Sivistyksen teemavuoden yllä on kuitenkin harmaita pilviä. Vaikka Petteri Orpon hallitus on julistanut koulutuksen olevan erityissuojelussa, on suojelu ehtinyt jo lipsumaan. Aikuiskoulutustuen ja vuorotteluvapaan lakkauttaminen tulee heikentämään jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia. Vapaan sivistystyön rahoituksen leikkaaminen heikentää ihmisten mahdollisuutta kehittää itseään. Ja jos kuntien valtionrahoitusta leikataan, tulee se väistämättä heikentämään kuntien mahdollisuutta tarjota laadukasta varhaiskasvatusta ja koulutusta ympäri Suomen.
Sivistys ei pysy elossa vain juhlapuheilla ja teemavuosilla.
Sivistyksen paras turva on laadukas kasvatus, koulutus ja opetus aina päiväkodeista ja peruskouluista lähtien elinikäiseen oppimiseen asti. Silloin kylvetään ne siemenet, joista sivistys kasvaa kuin pellava. Oppimisen siemeniä kylvävät opetusalan ammattilaiset, joilla on hallussaan viimeisin tutkittu tieto toimivasta pedagogiikasta. Siksi meidän on varmistettava, että opetus- ja tutkimusala ovat houkuttavia jatkossakin. Se varmistetaan riittävällä palkalla ja hyvillä työoloilla.
Sivistyksen juhlavuonna voimme siis juhlia opettajien, rehtorien, johtajien, tutkijoiden ja muiden opetusalan ammattilaisten tekemää työtä. Ja samaan aikaan varmistaa, että lapset, nuoret ja aivan kaikki uusia tietoja ja taitoja oppivat saavat parhaat mahdolliset edellytykset sivistyksellisten perusoikeuksiin toteutumiseen asuinpaikastaan riippumatta.
On vaikea kuvitella tasa-arvoista koulutusjärjestelmää tärkeämpää keksintöä Suomen tulevaisuuden kannalta. Keksintö, von Beckerin uudissana sekin.
Hyvää sivistyksen juhlavuotta!
Katarina Murto, OAJ:n puheenjohtaja
