Varhaiskasvatuksen opettajapula on suuri ongelma, jonka ratkaisemiseen ei ole oikoreittejä. Viisailla päätöksillä voidaan kuitenkin varmistaa, että lopulta päästään perille. OAJ:n erityisasiantuntija Auli Setälä kertoo tilanteen taustoista ja listaa kahdeksan ratkaisua.
Työvoiman saatavuuden haasteet ovat varhaiskasvatuksessa moni paikoin iso ongelma. Merkittävimpänä näyttäytyy pula yliopistokoulutetuista varhaiskasvatuksen opettajista. Pahin tilanne on pääkaupunkiseudulla ja kasvukeskuksissa, mutta pulaa koulutetuista opettajista on lähes koko Suomessa.
Mistä opettajapula johtuu?
Välillä julkisuudessa keskustellaan opettajapulasta ikään kuin se olisi yhtäkkiä syntynyt ongelma. Näin ei ole, vaan pula varhaiskasvatuksen opettajista on ollut todellisuutta pitkään.
Päiväkotien varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten määrä lisääntyi merkittävästi viime vuosikymmeninä, mikä olisi edellyttänyt opettajakoulutuksen määrän lisäämistä. Alla olevista kuvista nähdään, kuinka vuosien 1992–2018 aikana lasten määrä päiväkotien varhaiskasvatuksessa kaksinkertaistui, kun samaan aikaan varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksen määrä tippui vuoden 1992 tasosta alle puoleen. Opettajatarvetta ei ennakoitu eikä seurattu, ja aloituspaikkamäärien annettiin jäädä 90-luvun lamavuosien tasolle lähes viime vuosiin asti.
Teksti jatkuu kuvien jälkeen.
Lasten määrä varhaiskasvatuksessa on noussut jatkuvasti vuosina 1992–2018. Lähde: THL
Varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksen tutkintomäärä on kulkenut päinvastaiseen suuntaan kuin varhaiskasvatuksessa olevien lasten määrä. Lähde: Tilastokeskus
Opettajapulan syynä ei ole uudistunut varhaiskasvatuslaki
Aika ajoin väitetään, että päiväkotien henkilöstöpulan taustalla olisi varhaiskasvatuslain muutos. Se ei pidä paikkaansa. Varhaiskasvatuksessa on ollut pulaa opettajista jo vuosikausia, jo kauan ennen vuoden 2018 lakimuutosta.
Varhaiskasvatuksessa on ollut pulaa opettajista jo vuosikausia, jo kauan ennen vuoden 2018 lakimuutosta.
Se, että sosionomitutkinnolla on saanut kelpoisuuden varhaiskasvatuksen opettajan tehtävään, ei ole aiempina vuosina ratkaissut opettajapulaa, vaikka ammattikorkeakoulujen sosionomikoulutuksen aloitusmäärät ovat olleet moninkertaiset verrattuna yliopistojen opettajakoulutuksiin.
Nyt, kun varhaiskasvatuksen sosionomille on varhaiskasvatuslaissa oma nimikkeensä ja kelpoisuusvaatimukset, heille on mahdollista suuntautua alalla omaan tehtävään, jossa voi hyödyntää sosiaalialan koulutuksen tuomaa osaamista.
Kelpoisuusvaatimusten väljentäminen romuttaisi varhaiskasvatuslain tavoitteet
Ratkaisuna varhaiskasvatuksen opettajapulaan esitetyt opettajakelpoisuuksien väljennykset kertovat varhaiskasvatuksen arvotuksen puutteesta. Opettajien kelpoisuusvaatimusten väljentäminen romuttaisi koko varhaiskasvatuslain sisällön ja tavoitteet.
Laki määrittää varhaiskasvatuksen toiminnaksi, jossa painottuu pedagogiikka. Varhaiskasvatuksen opettajan kasvatustieteellinen yliopistotutkinto suuntautuu kokonaisuudessaan varhaiskasvatuksen tehtäviin ja tuottaa vahvaa osaamista lapsen kehityksen, oppimisen ja varhaiskasvatuksen pedagogiikan alueilla.
On ihan keskeistä varmistaa tämä osaaminen varhaiskasvatukseen. Vielä vuonna 2030 uuden henkilöstörakenteen astuessa voimaan, voi edelleen kaksi kolmasosaa päiväkodin työntekijöistä olla sosiaali- ja terveysalalla tutkintonsa suorittaneita, kun opettajia on oltava vähintään kolmannes päiväkotien henkilöstöstä.
Mitä sitten pitäisi tehdä?
On selvää, ettei vuosikymmenten aikana liian pienistä koulutusmääristä syntynyt varhaiskasvatuksen opettajapula ratkea muutamassa vuodessa lisäkoulutuspaikoilla. Myös vuonna 2030 voimaan tuleva päiväkotien henkilöstörakenne edellyttää lisää opettajia.
Kokosin kahdeksan kohdan listan, jonka avulla tuleva hallitus voi ratkaista opettajapulan.
1. Opiskelijamäärät ja yliopistokoulutuksen rahoitus tilanteen vaatimalle tasolle
Varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksen määrä on vakiinnutettava opetus- ja kulttuuriministeriön ja yliopistojen seuraavalle sopimuskaudelle vuodesta 2025 vähintään 1 400:n aloituspaikan vuositasolle.
Opiskelijamäärää nostettaessa pitää myös yliopistojen perusrahoitusta nostaa, jotta yliopiston opetushenkilöstön määrää voidaan pysyvästi nostaa vastaamaan kasvanutta opiskelijamäärää. Aloituspaikkamäärä pitää nostaa 1400:an kuitenkin myös vuosiksi 2023–24, ja näille vuosille tarvitaan päätökset koulutukseen kohdennettavasta lisärahoituksesta.
2. Opettajatarve ja koulutusmäärät seurantaan
Sen varmistamiseksi, että ratkaisut jatkossa ovat riittäviä, tulee varhaiskasvatuksen opettajatarve ja koulutusmäärät ottaa tiiviiseen seurantaan, ja opetus- ja kulttuuriministeriössä laatia suunnitelma koulutusmäärien nostamisesta ja etenemisestä kohti päiväkotien henkilöstörakennetta 2030.
3. Palkka ja työolot kuntoon
Opettajapulaa ei ratkaista vain nostamalla koulutusmääriä, vaan ratkaisuja alan veto- ja pitovoiman parantamiseksi on haettava laajemmin. Varhaiskasvatuksen opettajien palkat ovat varsin alhaisia suhteessa alan työvoimasta vallitsevaan niukkuuteen sekä siihen, että työssä onnistuminen edellyttää korkeakoulututukintoa.
On selvää, että heikko palkkaus, epäselvät tehtäväkuvat ja niukat resurssit heikentävät alan houkuttelevuutta ja lisäävät opettajien lähtöhalukkuutta alalta. Siksi alan arvostus pitää nostaa sille kuuluvalle tasolle.
Arvostuksen pitää näkyä päätöksinä, jotka turvaavat johtajien, opettajien ja muun henkilöstön työolot sellaisiksi, joissa he voivat tehdä työnsä hyvin, koulutustaan ja osaamistaan vastaavalla tavalla. Tämä edellyttää varhaiskasvatuksen rahoituksen selkeää vahvistamista.
4. Lisää varhaiskasvatuksen maistereita eri tehtäviin
Kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon suorittavien varhaiskasvatuksen opettajien koulutusmäärän lisäämisen ohella on vahvistettava varhaiskasvatuksen maisteriopintojen suorittamista, jotta koulutus- ja osaamistaso varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa vahvistuu.
Eläköitymisen myötä vapautuviin päiväkodin johtajan tehtäviin tarvitaan maisteritutkinnon suorittaneita hakijoita. Heitä tarvitaan myös varhaiskasvatukseen asiantuntijatehtäviin sekä yliopistojen jatkokoulutukseen, jotta yliopistoihin saadaan riittävästi alan tutkijoita ja kouluttajia.
5. Paremmat eväät uran alkuun
Alalle opiskelevien on saatava koulutuksesta vahvat eväät opettajatyöhön. Ei saa käydä niin, että puitteet harjoittelupaikoissa eivät vastaa varhaiskasvatuslaissa säädettyä ja pedagogiikka loistaa poissaolollaan. Opiskelijoille on turvattava laadukkaat ohjatut harjoittelut.
Työelämään siirtyessä perehdyttämisen pitää olla riittävää ja vastavalmistuneiden opettajien ammatillisen identiteetin ja osaamisen kehittymistä pitää tukea mentoroinnin ja vertaistuen avulla.
6. Johtajille aikaa johtaa ja opettajille suunnitella työtään
Johtajat tarvitsevat aikaa pedagogiikan johtamiseen. Opettajilla työajan, joka mahdollistaa toiminnan suunnittelun, arvioinnin ja kehittämisen sekä lakisääteiset opettajan tehtävät, pitää toteutua.
7. Tilat ja työvälineet kuntoon
Tilojen ja välineiden pitää vastata lasten ja henkilöstön tarpeita. Kohtuutta ja väljyyttä lapsiryhmien täyttöön, erityisopettajan ja muut tuen palvelut tukea tarvitseville lapsille sekä pysyvät henkilöstön sijaisjärjestelyt.
Päiväkoteihin on myös varattava riittävästi avustajia sekä ammattihenkilöitä puhtaanapito- tai ruokahuollon tehtäviin.
8. Ratkaisuja lasten etu edellä
Jokaisella lapsella pitää olla mahdollisuus kelpoisen opettajan suunnittelemaan ja toteuttamaan pedagogiikkaa painottavaan varhaiskasvatukseen. Siksi varhaiskasvatuksen opettajapula on ratkaistava. Se vaatii monia eri ratkaisuja onnistuakseen, mutta nämä ratkaisut kantavat hedelmää – tutkimukset nimittäin osoittavat, että laadukas varhaiskasvatus hyödyttää monin tavoin lapsia läpi elämän.
Jos varhaiskasvatus ei ole osa omaa arkea, voi perustietojaan päivittää vaikkapa katsomalla alla olevan videon.
Auli Setälä
OAJ:n erityisasiantuntija
Jos video ei näy alla, voit katsoa sen täällä.
