Eduskunnan sivistysvaliokunnalla on nyt ratkaisun paikka siinä, millaiseksi lapsen oikeus saada tukea varhaiskasvatuksessa muodostuu. Koulutuspolitiikan päällikkö ja jalkapallovalmentajanakin kunnostautunut Nina Lahtinen antaa sivistysvaliokunnalle kuusi vinkkiä siihen, miten pallo vihdoin saadaan maaliin: miten tuki saadaan toimivaksi?
Varhaiskasvatuksessa on jännittävät ajat. Seuraavien kahden kuukauden aikana selviää, millaiseksi muodostuu lapsen oikeus saada tukea. Lakiuudistuksen tilanne on vähän kuin Suomen jalkapallomaajoukkueella. Menestystä on odotettu kauan ja hartaasti.
Entisenä juniorien jalkapallovalmentajana annan sivistysvaliokunnalle kuusi maalintekovinkkiä. Ilman näitä muutoksia on olemassa vaara, että varhaiskasvatuslain tuen säännökset eivät turvaa lapsen oikeutta tukeen ja saavat aikaan arjessa vain hämmennystä.
1. On osattava muuttaa pelitaktiikkaa: Täsmällisemmät pykälät käyttöön
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden nykyiset väljät kirjaukset ollaan siirtämässä lakiin, vaikka ne eivät ole selvitysten mukaan turvanneet tuen toteutumista varhaiskasvatuksessa tähänkään asti.
Uutena pelitaktiikkana onkin oltava täsmällisemmät pykälät.
Jos lapsella on tarve lyhytaikaiselle ja vähäiselle tuelle, hänellä on oikeus saada tukea, joka koostuu pedagogisista tukimuodoista ja varhaiskasvatuksen erityisopettajan antamasta konsultaatiosta. Tarpeen mukaan hänellä on oikeus saada erityisopetusta kertaluonteisesti ja hoidollista tukea.
Tehostetummassa tuessa lapsella on oikeus saada erityisopettajan antamaa erityisopetusta, muita tukimuotoja ja hoidollista tukea säännöllisesti ja samanaikaisesti. Se mitä tukimuodot, -palvelut sekä -toimet ovat, säädettäisiin laissa.
Jos lapsi tarvitsee kokoaikaista ja jatkuvaa tukea esimerkiksi vammasta, sairaudesta, kehityksen viivästymisestä tai muusta syystä, on lapsella oikeus saada ryhmään kokoaikaisesti varhaiskasvatuksen erityisopettaja sekä kaikkia aiempia tukimuotoja.
2. Vastustaja pitää tuntea: Tuen tarpeen arviointi vaatii erityispedagogista osaamista
Varhaiskasvatuksessa on tunnistettava lapsen vahvuudet, heikkoudet sekä tuen tarpeet. Lapsen tuen tarpeen arvioivat sekä vanhemmat että varhaiskasvatuksen henkilöstö. Pitäisikö lailla turvata, että siihen osallistuu näiden lisäksi aina myös joku, joka on erityisesti saanut siihen koulutuksen? Kyllä. Lailla pitäisi turvata, että tuen tarpeen arviointiin osallistuu aina myös varhaiskasvatuksen erityisopettaja. Erityispedagoginen osaaminen on lailla turvattava jokaisen lapsen tuen tarpeen arviointiin, suunniteluun sekä tilanteeseen, jossa tukea muutetaan.
3. Pelaajat on sijoitettava oikeille pelipaikoille: Varhaiskasvatuksen erityisopettaja avainroolissa
Lohduttavaa varhaiskasvatuksen uudistuksessa on se, että pelipaikat ovat pääosalle pelaajista jo tuttuja eikä uusia pelaajia tarvitse ostaa.
Avainpelaaja uudistuksessa on varhaiskasvatuksen erityisopettaja. Hänen kykynsä on otettava käyttöön säätämällä, että kun ryhmässä on lapsi, joka tarvitsee erityisopettajan, on kyseessä erityisen tuen lapsi. Erityinen tuki on vahvin tuen muoto ja edellyttää päätöksen.
On oltava selvää, koska päätös on tehtävä. Kunnan on tehtävä päätös erityisestä tuesta lapselle vain silloin, kun lapsi tarvitsee ryhmään kokoaikaisesti erityisopettajan. Kaiken muun tuen lapsi on oikeutettu saamaan jo tehostetussa tuessa.
On tärkeää ymmärtää, että lasta ei auta se, millä nimellä hänen tuen porrastaan kutsutaan. Vasta tuki, jota hän käytännössä saa, auttaa.
4. Tarvitaan harjoiteltuja pelikuvioita erityistilanteita varten
Varhaiskasvatuksessa erityistilanteet liittyvät siihen, millä tavalla ryhmässä olevan lapsen erityisyys tulee ottaa huomioon. Uuden lakiesityksen perusteluissa annetaan ymmärtää, että lapsella olisi oikeus pien- tai erityisryhmään tuen tarpeen niin vaatiessa. Ei kuitenkaan riitä, että tämä mainitaan lain perusteluissa, jos laissa itsessään ei säädetä asiasta selkeästi.
Laki velvoittaa, että tuen tarpeessa oleva lapsi on otettava huomioon lapsi- tai henkilöstömäärässä. Säännöstä pitäisikin tältä osin täsmentää ja lisätä, että lapsella on oikeus pien- tai erityisryhmään.
5. Joskus pitää käyttää maalikameraa: Muutoksenhausta säädettävä
Joka pelissä tulee epäselviä maalitilanteita. Silloin on hyvä, että maalikamerasta voidaan hidastuksella tarkastaa, kävikö pallo maalissa vai ei. Vastaavasti varhaiskasvatuksessa on oltava selkeästi säädettynä mistä asioista voidaan maalikameratarkastus tehdä eli lapsen huoltajat saada päätöksen ja vaatia siihen muutosta.
Esityksen mukaan päätös on annettava erityisestä tuesta sekä tukipalveluista. Tähän listaan tulisi lisätä siis myös oikeus pienryhmään tai erityisryhmään.
6. Huollon pitää toimia: Varhaiskasvatuksen henkilöstön voitava keskittyä työhönsä
Varhaiskasvatuksessa päiväkodin johtajan ja henkilöstön on voitava keskittyä omaan työhönsä. Kaikki ylimääräinen byrokratia vaikeuttaa tätä. Esityksessä ei ole nyt otettu huomioon sitä, että esiopetuksessa olevista lapsista suuri osa jatkaa päivää esiopetuksen jälkeen varhaiskasvatuksessa. Jos esiopetukseen osallistuu tukea tarvitseva lapsi, joka osallistuu myös esiopetuksen lisäksi varhaiskasvatukseen, edellyttää lakiesitys, että hänelle tehdään kaksi hallinnollista päätöstä erityisestä tuesta ja laadittaisiin kaksi tuen asiakirjaa eli HOJKS ja lapsen varhaiskasvatussuunnitelma, joissa kummassakin suunniteltaisi lapsen erityisen tuen toteuttamista. Samoin tehostetussa tuessa laadittaisiin pedagoginen arvio sekä oppimissuunnitelma lapsen varhaiskasvatussuunnitelman lisäksi.
Tällaista mallia ei voi pitää lapsen eikä varhaiskasvatuksen järjestäjän kannalta tarkoituksenmukaisena. Lapsen tuki tulisi tällöin toteuttaa niin esiopetuksen kuin varhaiskasvatuksenkin osalta esiopetusta koskevien säännösten mukaisesti.
Miten peli päättyy, riittävätkö pääsylipputulot?
Sivistysvaliokunta on nyt paljon vartijana. OAJ on toimittanut valiokunnalle oman esityksensä tarvittavista muutoksista. Lausunto liitteineen löytyy täältä.
Kaikkia kiinnostaa tietenkin myös se, riittävätkö pääsylipputulot kattamaan kulut, siis onko uudistukseen riittävästi rahaa.
Varhaiskasvatuksen lakiuudistukseen on käytettävissä 15 miljoonaa. Siitä noin 2 miljoonaa kuluu uusista päätöksistä aiheutuviin kustannuksiin. Loput 13 miljoonaa on tarkoitettu tuen järjestämiseen ilman, että säädetään tuesta täsmällisemmin. Kunta päättää, mihin sen käyttää.
Minusta lapsen oikeus tukeen ei saa jäädä kunnan päätettäväksi, vaan tukea tarvitsevalla lapsella on perustuslaillinen oikeus siihen, että hänen oikeudestaan tukeen säädetään täsmällisesti lain tasolla. Tähän rahat eivät riitä. Siksi jo nyt on selvää, että tälle uudistukselle tarvitaan jatkoa.
Silloin on säädettävä muun muassa erityisopettaja- ja päiväkodinjohtajamitoituksesta, erityisryhmien ryhmäkoosta ja henkilöstömitoituksesta sekä erikoissairaanhoidon tarpeessa olevan lapsen oikeudesta saada varhaiskasvatusta.
Nina Lahtinen
Koulutuspolitiikan päällikkö, OAJ
@LahtinenNina
