Ammatillisen opettajan työtä, tunnelmia ja tajunnanvirtaa koronavuodelta. Sosiaali- ja terveysalan opettaja Petri Karoskoski kirjoittaa vapaamuotoisesti ensimmäisen koronan leimaaman Teams-vuoden mietteistään.
Nobel-palkittu kirjailija Aleksandr Solženitsyn kuvaa pienoisromaanissaan Ivan Denisovitšin päivä leirivangin loputtoman pitkältä tuntuvaa päivää piinallisen tarkasti kaikkine yksityiskohtineen. Päivä ei tunnu päättyvän ollenkaan, ja sitten kun lopulta päästään iltaan ja lautalaverille unta odottamaan, kirjailija päättää teoksen toteamalla, että Ivanilla on edessään vielä 6 328 täsmälleen samanlaisena toistuvaa päivää.
Ammatillinen opettaja ei vietä päiviään Siperian ankeissa oloissa. Teams-opetusta olen pitänyt oman kodin viihtyisässä rauhassa. Kissa saattaa joskus istahtaa näppäimistön päälle, mutta lämmintä ja mukavaa on Ivanin päivään verrattuna. Silti tuo vuosien takainen lukukokemus nousi mieleen ties monennettako samanlaisena toistuvaa Teams-opetuspäivää aloittaessani.
Silti tuo vuosien takainen lukukokemus nousi mieleen ties monennettako samanlaisena toistuvaa Teams-opetuspäivää aloittaessani.
Istun työtuolilleni, avaan läppärin, etsin Outlookista liittymislinkin, sovitan headsetin päähäni, katson Moodlesta valmiiksi oikean PowerPoint-aineiston, ja jään odottamaan opiskelijoita linjoille. Tämä on nyt tällaista, turha murehtia. Etuoikeutettuja olemme, moni on menettänyt työnsä ja enemmänkin. Pientä huolta kuitenkin herää.
Tulevatkohan he sieltä? Menikö kutsujen lähettämisessä jokin pieleen? Millainen on nettiyhteys tänä aamuna? Mitähän minä näille olen jo pitänyt? Oliko tämä nyt se hiljainen porukka? Plimp, plimp, plimp, sieltähän niitä tulla tupsahtelee linjoille.
”Panetteko siellä mikit auki ja kamerat päälle, näin aluksi ainakin. Kuuletteko minua, näettekö myös? No, hyvä! Yhteys pelaa, keitäs meitä täällä on? Ai, kamera ei toimi, kuulet silti? Laitetaan päiväkirjasivu kuntoon ja aloitetaan. Jennikö ei pääse liittymään? Laitetaanpa linkki vielä uudestaan. No, nyt! Jaan tästä päivän materiaalin, näkyykö nyt? Hyvä juttu! Tämä on täällä Teamsissa aina vähän tämmöistä. Sori nyt pieni sählinki.”
Samat repliikit toistuvat joka aamu. Ei näitä nauhoittaakaan voi. Aina kumminkin eri opiskelija on hukannut linkin ja eri opiskelijan laitteet eivät toimi. Hämmästyttävän tarkasti opiskelupäivän aloitustilanteet kuitenkin toistuvat saman kaltaisina.
Hämmästyttävän tarkasti opiskelupäivän aloitustilanteet kuitenkin toistuvat saman kaltaisina.
Ajatus pyrkii karkailemaan jo tässä kohtaa.
Asiaan päästään ja opiskelijat alkavat laittaa kameroita kiinni. Mikrofonit suljetaan, ettei ääni kierrä ja kaista kuormittuu vähemmän. Opettaja puhuu aineistolleen läppärin näytöllä. Välillä tavoitellaan vuorovaikutusta.
”Mitä tähän sanotte? Herääkö kysymyksiä? Haluaako joku kommentoida? Ai, ei kukaan. Eikö Jukkakaan? Vietetäänkö sitten hiljainen hetki vuorovaikutteisen opiskelun muistolle? Tämä oli kuulkaa vitsi, huomasitteko? No, jaa. Ei se mitään. Varmaankin kaikki on selvää, jatketaan sitten ja siirrytään seuraavaan diaan.”
Hiljainen ryhmä. Vähitellen opettajan kysymykset ja vuorovaikutusyritykset alkavat harveta. Päivän olen pitänyt lukemattoman monta kertaa. Puhe alkaa kulkea vaivatta. Lauseet seuraavat toisiaan, aiheen käsittely etenee johdonmukaisesti. Rytmi löytyy jälleen kerran. Kokeneen puhetyöläisen verbaliikka vakuuttaa. Vaikeiden sivulause- ja lauseenvastikeryteikköjen läpi kuljetaan kuin tyhjää vain. Muoto ja rakenne säilyvät ehjinä. Puhevirtaa maustan ammatillisilla termeillä ja erikoissanastolla, viittaan ohimennen toisiin teorioihin. Oman äänen kuuntelu viehättää, osaan hommani! Instrumentti on hallussa.
Oman äänen kuuntelu viehättää, osaan hommani! Instrumentti on hallussa.
Alun tapailujen jälkeen juttu alkaa todella luistaa. Nyt kulkee, olenpa hyvä! Välillä suorastaan irtoan ruumiistani ja katselen itseäni läppärin ääressä ylävinkkelistä. Muistin lokeroista nousee kuin itsestään kuvaavia esimerkkejä ja havainnollistavia caseja. Sekä kokonaisuus että yksityiskohdat ovat hallinnassa. Toisinaan pitkää lausetta aloittaessani en tiedä miten se loppuu, mutta sieltä se vaan tulee. Siihen on oppinut luottamaan. Iltapäivällä taukojen välit alkavat tosin tuntua pitemmiltä. Moni kielellisesti lahjakas kokenut opettaja on hionut verbaliikkansa ilotulitustasolle. Kuunnelkaa vaikka puheenjohtajaamme!
Opettajan työ on vuorovaikutusammatti ja normaalioloissa opetustilanteet pysyvät ihan luontojaan vuorovaikutteisina.
Opettajan työ on vuorovaikutusammatti ja normaalioloissa opetustilanteet pysyvät ihan luontojaan vuorovaikutteisina.
Jo opiskelijoiden sanattomien reaktioiden seuraaminen live-tilanteessa on interaktiivista. Opettajuus asettuu omalle paikalleen opetustapahtumassa. Se ei pääse paisumaan loputtomaksi monologiksi eivätkä opettajan jalat irtoa maasta. Opiskelijoiden kokemukset ja kommentit täyttävät myös tilaa.
”Keskustele parin kanssa tästä muutama minuutti. Miettikääpä hetki pienryhmissä ja kootkaa keskeiset päätelmänne fläpille. Näytät Maija mietteliäältä, herättikö tämä aihe jotain, minkä haluat jakaa?”
Saman tapaiset pedagogiset ratkaisut olisivat etäopetuksessakin mahdollisia, mutta jostain syystä tilanteet helpommin luisuvat opettajan yksinpuheluksi.
Saman tapaiset pedagogiset ratkaisut olisivat etäopetuksessakin mahdollisia, mutta jostain syystä tilanteet helpommin luisuvat opettajan yksinpuheluksi.
Tähän pitäisi oikein panostaa, mutta mistä ajan otat? Eikä oikein jaksakaan. Pitää kyllä katsoa peiliin. Jospa muokkaisi materiaaleja ja satsaisi itse enemmän vuorovaikutukseen. Suuntaan selkokieleen ja alan laittaa opiskelijoita Teamsin huoneisiin. Kikkakuutoset käyttöön! Näistä toimista voi olla hyötyä myöhemminkin.
Toivottavasti opettajien ja opiskelijoiden koronatuomio ei veny Ivan Denisovitšin gulag-komennuksen mittoihin, vaan näistä tajunnanvirtamietteistä päästään palaamaan uuteen normaaliin mahdollisimman pian. Joko kesän jälkeen maailma palaa mallilleen? Voimia siihen asti!
Petri Karoskoski
Ammatillinen opettaja
Karoskoski on OAJ:n työhyvinvointityöryhmän jäsen ja kouluttaa työhyvinvoinnin teemoja. Yli 30 vuoden työkokemus ammatillisena opettajana antaa näkökulmaa opettajien työhyvinvoinnin kysymyksiin myös poikkeusoloissa.