Yliopistot ovat sitoutuneet työhyvinvoinnin kehittämiseen ja tavoitteiden saavuttaminen vaatii resursseja. Viime viikolla julkistettu julkisen talouden suunnitelma on tuonut epävarmuuden kentälle, eikä se edistä koulutuspoliittisen selonteon tavoitteita. Tutkimuksesta leikkaaminen tarkoittaa myös koulutuksesta leikkaamista, kirjoittaa blogissaan OAJ:n erityisasiantuntija Hanna Tanskanen.
Korkeakouluvision tavoite on, että vähintään puolet nuorista aikuisista (25–34-vuotiaat) suorittavat korkeakoulututkinnon, ja että tutkimus- ja kehittämistoimintaan investoidaan niin, että tavoite 4 % TKI-rahoitustasosta BKT:sta toteutuisi vuonna 2030. Vision tavoite oli antaa korkeakouluille työrauhaa kehittämis- ja rakennemuutoksilta sekä laajoilta rahoitusleikkauksilta.
Nämä tavoitteet ovat siirtyneet myös Marinin hallitusohjelmaan, TKI-tiekarttaan ja eduskunnassa käsittelyssä olevaan koulutuspoliittiseen selontekoon.
Korkeakouluvisiossa asetettiin myös tavoite hyvinvoivista korkeakouluyhteisöistä ja korkeakouluista parhaina työpaikkoina. Konkreettisina toimenpiteinä vision tiekartassa ovat opetus- ja kulttuuriministeriön tietopohjan vahvistaminen korkeakoulujen henkilöstöasioista sekä henkilöstön osaamisen vahvistaminen eri kehittämisohjelmien kautta.
Työhyvinvoinnin kehittämiseen on sitouduttu
Ennen korona-aikaa tehdyn YLL:n jäsenkyselyn mukaan omaa hyvinvointia työpaikalla lisäisivät eniten selkeämmät urapolut, palkitsemisen parantaminen ja henkilöstön lisääminen. Korkeakouluvision tavoitetta yhteisön hyvinvoinnin vahvistamiseksi on viety eteenpäin korkeakoulujen uusissa tulossopimuksissa ja moni yliopisto on ottanut sen painopisteeksi myös omissa strategioissaan.
Vision tavoite on kirjoitettu auki kaikkien sopimuksiin kaudelle 2021–2024: Hyvinvoivat korkeakouluyhteisöt ovat Suomen voimavara ja kilpailutekijä. Korkeakouluja johdetaan hyvin, työhyvinvointiin panostetaan ja osaamisen kehittämisestä huolehditaan systemaattisesti. Korkeakoulut ovat Suomen parhaita työ- ja opiskelupaikkoja.
Yleisen tavoiteasetannan lisäksi on ilahduttavaa, että lähes kaikilla yliopistoilla on henkilöstön hyvinvointiin liittyviä tavoitteita sopimusten strategiaosioissa. Tavoitteet liittyvät esimerkiksi henkilöstön urapolkuihin, hyvinvointiohjelmien käyttöönottoon, avoimemman toiminta- ja johtamiskulttuurin luomiseen sekä henkilöstön osaamisen vahvistamiseen.
On ilahduttavaa, että lähes kaikilla yliopistoilla on henkilöstön hyvinvointiin liittyviä tavoitteita sopimusten strategiaosioissa.
Tulossopimuksissa tavoitteille on asetettu aikaisempaan verrattuna hyvinkin yksityiskohtaiset seurantaindikaattorit läpinäkyvyyden lisäämiseksi.
Yhdeksän yliopistoa on asettanut työhyvinvointikyselyyn liittyviä tavoitetasoja, ja tulossopimuksissa seurataan henkilöstön työhyvinvointikyselyn eri osa-alueiden keskiarvon kehitystä.
Työhyvinvointikyselyissä vastausasteikko on 1-5. Osa yliopistoista on asettanut itselleen myös muita seurantaindikaattoreita, kuten esimerkiksi esimiestyölle ja opiskelijoiden hyvinvoinnille.
Yliopistot ovat toteuttaneet kahden vuoden välein samansisältöiset työhyvinvointikyselyt, jotka toteuttaa eläkeyhtiö Varma. Ainoastaan LUT-yliopisto ei osallistu kyselyn toteuttamiseen. Tulokset eivät kuitenkaan ole olleet julkisia eikä niitä vertailla toisiinsa. Nyt tilanne tulee osin näkyvämmäksi .
Yliopistot ovat sitoutuneet työhyvinvoinnin kehittämiseen. Tulossopimuksissa seurataan henkilöstön työhyvinvointikyselyn eri osa-alueiden keskiarvon kehitystä. Hyvinvointitavoitteessa onnistuminen edellyttää yliopistojen omia kehittämistoimenpiteitä henkilöstön ja yhteisön tarpeista katsoen. Näitä voivat olla esimerkiksi yliopistoissa pysyvämmät työsuhteet ja henkilöstön kasvaneiden työmäärien huomioiminen. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää myös riittävää resursointia valtiovallalta.
Hyvinvointitavoitteessa onnistuminen edellyttää yliopistojen omia kehittämistoimenpiteitä henkilöstön ja yhteisön tarpeista katsoen.
Julkisen talouden suunnitelma ja sinne sisältyvät tutkimusrahoituksen leikkaukset ovat tuoneet huolen ja epävarmuuden kentälle. Tutkimuksesta leikkaaminen tarkoittaa myös koulutuksesta leikkaamista, sillä yliopisto-opetus perustuu tutkimukseen. Korkeakoulutettujen määrän lisääminen ja koulutuksen laadun ylläpitäminen edellyttävät rahoituksesta huolehtimisesta. Yliopistoille asetettujen tavoitteiden saavuttaminen vaatii voimavaroja, eikä sitä saa tehdä henkilöstön hyvinvoinnin kustannuksella.
Hanna Tanskanen
OAJ:n erityisasiantuntija
Twitter: @TanskanenHanna
