Ammatillisista opettajista on joillakin aloilla jo huutava pula. Vievätkö työmarkkinat opettajamme ammatillisista oppilaitoksista, entä mistä saamme osaavia työntekijöitä, jos ei ammatillisen opettajan työ enää kiinnosta? Työn vetovoiman säilyttämiseksi on ryhdyttävä toimiin ja kuultava opettajia itseään, kirjoittaa erityisasiantuntija Eira Bani.
Lokakuussa uutisoitiin, että YK:n suojelukokouksessa isäntämaa Kiina lahjoitti noin 200 miljoonaa euroa rahastoon biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi kehittyvissä maissa. Upea asia! Toivottavasti toimet ennättävät säilyttämään monia uhanalaisia eläin- ja kasvilajeja.
Uutisoinnit opettajien alanvaihtoajatuksista ja vastikään pidetty Pohjoismaisen opettajajärjestön toisen asteen sektorin kokous nostivat huolta siitä, että myös ammatillisten opettajien sukupuutto on lähestymässä, ainakin täällä Pohjoismaissa.
OPH:n tutkimuksen (raportti 2020:13, luvut vuodelta 2019) mukaan ammatillisen koulutuksen opettajien ikäjakauma on painottunut yli 50-vuotiaisiin. Peräti 62 prosenttia ammatillisista opettajista oli tuolloin yli 50 vuotiaita.
Ammatilliseksi opettajaksi yleensä valmistutaan hieman iäkkäämpänä kuin perusopetuksen tai lukion opettajaksi, koska ammatillisen opettajan pätevyyteen vaaditaan vähintään kolmen vuoden työkokemus opetettavalta alalta. Usein ammatillisella opettajalla onkin takanaan monen vuoden ura ennen opettajaksi ja opettajakoulutukseen hakeutumista. Ammattitaitoa siis riittää.
Ammatilliset opettajat avainasemassa työvoimapulan ja kohtaanto-ongelman ratkaisussa
Nykyinen ikäjakauma tarkoittaa, että lähivuosina tarvitaan uusia ammatillisten aineiden opettajia todella paljon. Tilanne muutamilla aloilla on jo nyt todella haastava. Hakijoita ei avoimiin paikkoihin tahdo löytyä mistään, ei muodollisesti päteviä eikä alan ammattilaisia, jotka voisivat suorittaa ammatillisen opettajan opinnot työn ohessa muutaman vuoden sisällä.
Suomessa on kova pula ammattiin koulutetuista työntekijöistä. Työvoimapulaa tai kohtaanto-ongelmaa ratkaisemaan tarvitaan ammatillisia opettajia, jotka kouluttavat näitä tulevia ammattilaisia. Opettajan ja etenkin ammatillisen opettajan työn arvostuksen ja kiinnostavuuden kasvattamiseksi tulisi pian tehdä jotain.
Lähivuosina tarvitaan uusia ammatillisten aineiden opettajia todella paljon.
Työnkuvan selkeyteen on satsattava ja opettajia kuultava
Maailman opettajien päivänä 5.10. OAJ nosti näyttävästi esiin opettajien arvostusta. Arvostushankkeen myötä moni meistä palasi ajatuksissaan nuoruuteen muistelemaan omia opettajiaan kaikilta koulu- ja opiskeluasteilta. Huomasin omassa ajattelussani palaavani kauemmas perusopetuksen puolelle, vaikka ammatillisen koulutuksen parissa kohtasin oman alansa mielettömiä virtuooseja jakamassa ammattitaitoon liittyviä tietoja, taitoja, knoppeja ja innostusta. Tätä muistellessa hattu päästä, arvostan!
Ammatillisen opettajan tehtävänkuva on 5–10 viime vuoden aikana pirstaloitunut ja tehtävien määrä sekä sisältö on muuttunut huomattavasti. Vanhan perustehtävän eli opettamisen, opetuksen suunnittelun ja valmistelun, arvioinnin ja kollegayhteistyön lisäksi työtehtäviin on kuin varkain uinut hurja määrä kirjaamista ja muuta hallinnollista työtä, joka vie helposti lähes päivän viikossa.
Sen lisäksi pitäisi ennättää pitää riittävästi yhteyttä työelämän kumppaneihin ja yhteistyöoppilaitoksiin ja nyt oppivelvollisuuden laajennuttua olla yhteydessä yhä enemmän myös oppivelvollisten huoltajiin.
Entä kestävyys ja vastuullisuus, kielitietoisuus, heterogeeniset opetusryhmät tai vastuuohjattavien joukko ja jatkuvan haun toteuttaminen? Tai yhteisöllisten tapahtumien järjestelyt, uudet digitaaliset järjestelmät ja sovellukset, robotit, AR, VR ja opetushetkien videointi tai Teams-tallennus? Sitten on vielä tutkintojen kehittäminen ja oppilaitoskohtaisten suunnitelmien tekeminen, oman alan kehityksen seuranta, ammattitaidon ylläpitäminen ja valtava joustavuuden tarve ohjeistusten muuttuessa. Nämä kaikki tuntuvat sisältyvän jossain määrin ammatillisen opettajan työhön. Hengästyttää!
Ammatillisen opettajan tehtävänkuva on 5–10 viime vuoden aikana pirstaloitunut ja tehtävien määrä sekä sisältö on muuttunut huomattavasti.
Saadaksemme sekä uusia ammatillisia opettajia että pidettyä rautaiset ammattilaiset kouluttamassa uusia ammattilaisia työmarkkinoille, on opettajien työnjaon ja työajan suunnitelmien tekemiseen satsattava. Ne on tehtävä opettajia kuullen. Ruohonjuuritasolta eli opetuksen asiantuntijoilta tulee varmasti hyviä ideoita siihen, miten opettajan ammatin vetovoimaa voitaisiin kasvattaa käytännön järjestelyin, hyvällä johtamisella ja hyvillä päätöksillä.
Eira Bani
erityisasiantuntija, OAJ
@EmmiBani